Eilinen Suomen luonnon päivä tuli vietettyä Korteniemen perinnetilalla. Päivän ohjelmassa oli maatiaisohran puinti, mutta pienestä vihjailusta tiesin varata mukaan myös ämpärillisen vauvan villavaatteita väripatoihin upotettavaksi. Miesväkeä oli paikalla niin paljon, että keskityinkin koko päivän villapatojen lämmittelyyn puintihommien sijaan. Tahraiset Ruskovillat muuttivat väriään huomattavasti paremmaksi. Värjäilystä kävi utelemassa niin moottoripyörämiehet kuin nuoret kaupunkilaispojatkin, narulla roikkuneet vauvan vaatteet saattoivat aiheuttaa hieman lässyttelyä naisväessä.. Kenties vielä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa saan tuoksuteltavaksi "lainavauvan", ken tietää mihin elämä kuljettaa.
Mitä Korteniemen ruokapuoleen tuleekaan.. Paikalle kannattaa ilmaantua tapahtumapäivinä jo pelkän ruoan vuoksi. Edullista, perinteistä kotiruokaa. Kaalikeitto vie suorastaan kielen mennessään (vielä kun tämän saisi lihattomana niin olisi suorastaan täydellistä) eikä ruispuuro voisilmällä aamutuimaan jäänyt häpeäsijoille. Pannukahvin tuoksu hivelee aisteja, pullat ja tortut pöydässä näytti varsin houkuttelevilta..
Savusaunassa piipahdin, on se joka kerta yhtä hieno ja ainutlaatuinen kokemus. Vaikutuksen taitaa tehdä jokaiseen parveen kipuavaan. Eräs nuorista kaupunkilaismiehistä puheli "sitten siellä savusaunassa istutaan niinku siellä parvella sellasil kapeil penkeil ja sit sielt heitetään vettä sinne kiukaalle, mikä on niinku siellä alhaalla. Sit siel on ihan törkeen pimee. Hiukan ekstriimii meininkii!"
Seuraavaksi Korteniemen perinnetilalla tapahtuu Kulttuuriympäristöpäivänä sunnuntaina 14.9 klo 11-17. Tuolloin ohjelmassa riukuaidan tekoa, arkeologin kertomuksia kivikautisesta asuinpaikasta sekä teatteria talonväen tarinoimana. Savusauna lämpiää ja ruokaa riittää jokaiselle suulle. Tulkai mukkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti