Parasta ravintoa imeväiselle

Aivan kuten synnytykseenkin moni odottava nainen suhtautuu myös imetykseen "luonto hoitaa"- tai "onnistuu jos onnistuu"-asenteella. Harvassa on kuitenkin ne äidit, joilla imetys sujuu luonnostaan. Lähes jokaisella tulee mutkia matkaan jossakin vaiheessa imetystä, yleensä imetyksen alkuvaiheilla. Itse olen useasti todennut, että kolmisen kuukautta imetettyään asiat yleensä rullaa jo niin hienosti, että suurimmat ongelmat on voitettu. Loppu onkin hienosäätöä ja tasapainottelua.

Vastasyntynyt nostetaan usein suoraan äidin rinnalle, siis rinnan päälle. Tässä vaiheessa synnyttäjän olisi hyvä pyytää vauva heti vierelle tissin ulottuville. Mitä aiempi ensi-imetys, sen parempi. Ensimmäisinä päivinään vauva ei tavallisesti saa rinnasta kuin muutaman maitotipan, erittäin tärkeitä tippoja. Moni ajattelee vauvan olevan nälkäinen, mutta hyväkuntoinen vauva on tehty selviämään näillä muutamilla tipoilla, kunnes maito nousee. Tähän kuluu yksilöllinen aika, toisilla nousu tapahtuu seuraavana päivänä, itselläni kului viisi päivää. Vauvan painon kuuluu syntymän jälkeen notkahtaa eikä asiasta kannata huolehtia. Tärkeintä on, että vauva pääsee aina hamutessaan ja pyytäessään rinnalle. Imetysote kannattaa tarkastuttaa ja apua kysyä aina epävarmalla hetkellä. Itse synnytin Kanta-Hämeen keskussairaalassa, jossa imetysohjaus oli aivan pohjamudista, mutta onneksi apunani oli Minni Niemelän Imetysopas ja tukihenkilö puhelinyhteyden päässä.

Ensimmäiset kuukaudet saattaa olla melkoista taistelua. Henkisesti imetys on raskasta, äiti on sidottuna lapseensa ympäri vuorokauden, hyvällä tuurilla voi yksin päästä suihkuun tai pikaisesti kaupassa käymään. Moni ei kestä näin vahvaa sidettä vaan tarvitsee vapautta itselleen. Maitoa voi pumpata ja tarjota pullosta. Toiset vauvat huolii, toiset ei. Ja toisessa äärilaidassa on se, että lapsi alkaa hylkiä rintaa päästyään pullon makuun. Tasapainoilua siinäkin. Omasta ajatuksestani äidin paikka on kuitenkin vauvansa vierellä, vuosi elämästä on hyvin lyhyt aika ja imetyksen lisäksi lähellä olo on tärkeää myös eheän kiintymyssuhteen takaamiseksi. Pieni happihyppely lienee paikallaan kuitenkin, jos seinät uhkaa kaatua niskaan.

Entä, jos imetys ei onnistu? Todella usein törmään kysymyksiin maidon riittävyydestä. Vauva kitisee ja ritisee, huutaa iltaisin, nukkuu katkonaisesti ja käy rinnalla usein. Vauvalla on tiheän imemisen kausia, jolloin "tilataan" lisää ravintoa. Kauden pituu vaihtelee päivästä viikkoon ja saattaa tuntua hyvinkin raskaalta ja sitovalta. Huolestuneille äideille ohjaankin, että 7-8 märkää vaippaa ja painon nousu on kyllä tae riittävästä maidon saamisesta. Osa vauvoista viettää päivästä tunteja tissi suussa, toiset tankkaa mahan täyteen muutamissa minuuteissa. Imetykseen käytetty aika ei ole mittari maidon määrälle. Mikäli käyrät notkahtaa ei kuitenkaan ole syytä tarttua korvikkeisiin vaan pyytää apua imetystukihenkilöltä tai neuvolasta. Lisäksi kuvaan saattaa tulla rintatulehduksia, rintaraivareita, haavaumia, flunssia tai muita tauteja. Tärkeää olisikin, että naisella oli jo raskauden aikana "varattuna" henkilö, joka on puhelimen päässä tavoitettavissa imetykseen liittyvissä asioissa mikäli sormi menee suuhun. Huutavan vauvan kanssa ei ole mukava alkaa netistä surffailla tietoa imetysohjaajista. Itse olen monella äidillä ollut jo raskauden aikana tiedossa, osa ottaa yhteyden ja osa ei. Valinta jää äidille itselleen. Yleensä he ottavat yhteyttä, joilla on palava halu ja motivaatio onnistua imetyksessä. Yhteydenotto tapahtuu usein jo ennen vauvan syntymää esimerkiksi aiemman lapsen epäonnistuneen imetyksen vuoksi. 

Entä, jos äiti ei halua imettää? Osa äideistä päättää jo raskauden aikana olla imettämättä. Toivon, ettei kukaan tee tällaista päätöstä asiaa vakavasti harkitsematta. Joillakin henkinen puoli ei kestä ja ajatus imetyksestä on vastenmielinen. Usein kuitenkin todetaan imetyksen olevan liian sitovaa tai pelätään tissien roikkumista. Ole huoleti, tissit ei todennäköisesti ennallaan, jos on yhden raskauden ja maidonnousun kokenut.. Äidinmaidonkorvikkeiden osuudesta esimerkiksi lasten diabeteksen räjähdysmäiseen nousuun on todisteita, samoin maitoyliherkkyyksien ja korvatulehdusten syntyyn. Kyseessä on teollisesti valmistettu tuote ja itseä ainakin hirvittää purkin kyljessä oleva ainesosalista. Jokainen äiti kuitenkin päättää itse oman tiensä, itselleni tärkeintä on, että äidillä on tiedossa korvikeruokkimisen riskit.

Entä mitä sanoo neuvola? Oma kokemukseni neuvolan imetysohjauksesta on huono. Saman kokemuksen on saanut useat tuntemani naiset. Tämän vuoksi tärkeää olisikin tietää jokin muu taho, jolta pyytää apua, esimerkiksi imetystukiryhmä, tukihenkilö tai laajalti tukea tarjoava Imetyksen tuki ry. Neuvolassa usein käyriä katsotaan liian tarkalla silmällä ja äitejä pelotellaan liiaksi. Itse olen törmännyt oman kylän lääkärin toimesta vahvaan painostukseen imetyksen lopettamisesta lapsen ollessa 6 kk ikäinen. Enkä ole ainoa, joka on moisia puheita kuullut lääkäreiden tai terveydenhoitajien suusta.. Suhtaudu siis varauksella kaikkeen mitä terveydenhuollon henkilöstöltä kuulet, todellisuudessa imetysohjaajat ovat huomattavasti kokeneempia tämän asian suhteen.

Terveydenhuolto yleisesti suosittaa lopettamaan imetyksen vuoden tienoilla. Hammashoitolassa älähdetään jo aiemmin. Imetystä huomattavasti suurempi riski hampaille on tuttipullon tai tutin imeminen eikä yöimetykset niitä hampaita todellisuudessa rei'itä vaikka kuinka koittavat vanhentuneiden tietojensa pohjalta väittää. Itse suosittelen jokaiselle ohjattavalleni vähintään vuoden ikään kestävää imetystä. Lähempänä vuoden ikää maidon määrä ravinnosta vähenee ja lapsi siirtyy hiljalleen muun perheen kanssa saman kattilan ääreen. Jokainen päivä taaperoimettäjänä on kiintymyssuhteen kannalta tärkeää, lapsen ja äidin yhteistä aikaa. Missään ei ole määrätty päivää, jolloin imetys tulee lopettaa. Kyllä se päivä tulee jokaiselle vastaan, ennemmin tai myöhemmin. Parhaassa tapauksessa päätös lopettamisesta on lapsen ja äidin yhteinen.

Pappadiippa täysimetti omaa lastaan 6 kk ja osittaisimetti noin 2,5 v asti. Tie ei ollut kuopaton ja ilman imetystukihenkilöä sekä nettifoorumia olisin ollut itkujeni kanssa kovin yksin. Nykyään toimin itse imetystukihenkilönä ja kysymyksiä otan vastaan ympäri maan. Kotikäynnit sijoittuvat Forssan, Loimaan ja Salon seuduille.