tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyvästit vanhalle vuodelle

Viime päivinä torpassamme on...


... leivottu juustokakkua. Kelpasihan tämä emännälle. Kenties mummille, ukille, kummeille.. No tuli syödyksi hän ainakin!


... löydetty viisi vuotta sitten saatu Kalevala Korun joulukoriste. Oi tätä rakastan. Oi rakastin myös kovasti sitä pientä ihmistä, jolta tämän muistamisena sain aikoinaan.


... liikututtu imetysohjattavani lähettämästä lahjasta. Toimin kantoliina-, kestovaippa-, imetysohjaajana sekä doulana. Tällä parhaillaan ohjattavalla äidillä on aivan ääretön motivaatio onnistua imetyksessä ja hän on valmis tekemään kaikkensa, jotta toinen lapsensa saisi nauttia äidinmaidosta vielä kuukausia, ellei jopa vuosia. 

... järjestelty (eikun raivattu) kaappeja. Vauvamuistot pääsi uudelle paikalle vitriiniin.

... syöty vuoden päättymisen kunniaksi tortilloja. Yhden lätyn syötyäni totesi taas, että aivan yhtä suureen makuelämykseen pääsee pelkillä sisuksilla ilman mokomaa lisäainelättyä.


... viety poikkeuksellisesti tulia ulos. Pihahommat on edelleen vaiheessa, kukkula ei suinkaan ole pihalla jäädäkseen.


... kuultu aina yhtä ihania vauvauutisia, jonka vuoksi neulottu ihka ensimmäinen Aviatrix. Toinen on jo puikoilla, jotta omakin tirriäinen saa pään lämmikettä talveksi. Saas nähdä tuleeko tästä norjalaismyssylle kilpailija.. Vauvan myssy silkki-villaa, oranssi myssy kasvivärjättyä, käsin kehrättyä lampaanvillaa.


Muistorikasta mennyttä vuotta 
ja 
onnellista tulevaa vuotta!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Lamppuhulluus

Apua! Kattoomme on ilmestynyt uusia lamppuja. O-ou!

Meikäläiselle on tullut totaalinen kyllästyminen kaupan lamppuihin. Kolmeen huoneeseen pitäisi vielä keksiä uudet valaisimet, mutta niiden aika on sitten, kun sopivat ideat mieleen juolahtaa.



Pienen murusen huoneeseen oli ilmestynyt yhtenä viikonloppuna lamppu aivan salaa. Illalla lapsi huomasi lampun ja olihan hän aivan kummissaan asiasta. Se on vallan huikean hieno meidän molempien mielestä. Alunperin kannoin metallinkeräyksestä tämän oletettavasti mehumaijaan kuuluneen osan sadevesikaivon kanneksi, mutta kyseiseen tarkoitukseen se olikin kooltaan pieni.

Tänään keittiöön ilmestyi myös uusi lamppu. Aiempi lamppu oli Ikeasta. Olen sitä vihannut aina, joten en uhraa aikaa enemmälle kertomiselle.. Alempi lampuista on ruokapöydän päällä ja ylempi kulkuväylällä. Johto ei halunnut asettua, joten johtoon ripustui vanhoja Sorsakosken aterimia painoksi johtoa oikaisemaan. Eipä nuo aterimet hullummalta näytä, saanee kauemminkin roikkua. Varjostimet on isovaarin nurkista löydettyjä, alkuperä hieman hämärän peitossa, mutta jonkun itse nikkaroimia lienee olevan. Vielä kun pian tummuisi tuo kamala vanhan loisteputkivalaisimen jälki..


torstai 26. joulukuuta 2013

Kunniatehtävä ja tunnelmia joulusta



Naurua, lepoa, leikkiä, seurustelua, neulomista, rentoutumista.
Ja toki syömistä. 
Niistä on hyvä joulu tehty!




Teinipoika oli saanut mieleisensä villasukat pukilta

Joulun suurimman lahjan sain eilen illalla. 
Se on aloitettu sukupolvien takaa ja 
tehtäväni on saattaa työ loppuun.
Ensimmäisenä suvun nainen, jolla käsityöt virtaa suonissa.
Voiko suurempaa kunniaa ja luottamusta saadakaan vanhuksilta?



keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulu on taas


Tänään on taas se päivä, jolloin joulu alkaa olla paremmalla puolellaan. Lahjat on jaettu, niitä tuli tänäkin vuonna aivan hirveästi. Lapsen lahjoista äidin suosikeihin kuului Me&I automekko, Finlaysonin kylpytakki, Lego Duplot sekä lisäosat Brion junarataan. Jokohan meillä alkaisi olla Legoja ja junaradan paloja tarpeeksi :)

Tämä on joulun päivistä ehdoton suosikkini. Lahjastressi on ohi. Yhdessä oloa, huolettomuutta, joulun tunnelmaa. Ne on asioita, jota itselleni on tärkeintä joulussa.




Tirrikkäiselle ompelin viikonloppuna joulumekon. Ensimmäinen kuminauharypytys onnistui yllättävän hyvin vaikka hommaa olen hieman vierastanut. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen ja todennäköisesti sama mekko muuntuu kokonsa puolesta vielä hameeksi ensi jouluna olkaimet poistamalla. Kangasta löysin 2,5m pätkän kirpputorilta 0,20e hintaan, napit on mamman nappikokoelmista. 

Tuosta kankaasta mietin mistähän vuosikymmeneltä mahtaa olla peräisin? Ompelin itselleni töihin jouluessun samasta kankaasta ja eräs nainen silmät kirkkaina ilmoitti, että hänen lapsuudessaan mammalla oli pöytäliina samasta kankaasta. En vain yhtään tiedä onko hänen lapsuutensa ollut 70, 80  vai 90-luvulla ja kuinkahan monta vuotta mamma oli samaa liinaa käyttänyt ;)



Mummin ja ukin luo piti illalla tulla joulupukin poikkeamaan. Sunnuntaina lapsi kuitenkin ilmaisi, että häntä pelottaa joulupukki. Sovittiin sitten, että pukki jättää lahjat terassille ja vilkutellaan pukille ikkunasta. Olin oikein tyytyväinen ratkaisuun, koska pukiksi pukeutui pikkuveljeni. Ei tarvinnut pukin puhella ja äidin jännittää, lapsikin oli tyytyväinen tällaiseen vierailuun. 


Kotona kuusen oksilta killuttelee nyt tämän näköisiä palloja. Vanhat perinteiset kuusen pallot sai päälleen liima-vesi seoksella läästittyjä Turkkarin paloja ja kuivuttua sivelin vielä liima-kimalleliima-vesi seoksella hieman bling-blingiä pintaan. Kyllä näitä nyt kelpaa ihailla. Pallojen lisäksi kuuseen pääsi lapsen taikataikinasta tekemät sydämet ja tietysti sähkökynttilät. Latvassakin on vanha (ruma) tähti. Ensi jouluksi, jos koittaisin saada aikaiseksi viirinauhat ja uuden tähden?


Lämmintä joulumieltä ja iloista yhdessäoloa lukijoille!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulun yllätyspaketit


Aiemmin jo kerroin, etten erityisemmin anna joululahjoja. Joka vuosi on kuitenkin ollut jemmassa pieniä ja edullisia paketteja, joita voi antaa mikäli joku sattuu lahjalla meitä muistamaan. Ei tarvitse kuitenkaan alkaa punastelemaan ja nolostua..

Viime vuonna annoin valkoista jouluviiniä. Pullo oli kaunis, juoma oli edullinen ja toteutus viimeisinä päivinä. Lahja oli tykätty ja omaan suuhunkin juoma kohtalaisen juotavaa. Vuodessa oma päänuppi on muuttunut sen verran, etten halua antaa kenellekään alkoholia muistamiseksi. Itse en halua alkoholia lahjaksi, 18v lahjaksi saatu kuoharipullokin on edelleen kaapissa pölyyntymässä. Alkoholi aiheuttaa niin paljon ongelmia yhteiskunnassa, että jokaisella on oikeutensa tehdä itse päätös sen käytöstä ilman muiden lahjontaa. Lisäksi suosin nykyään luomu-viinejä, jos joskus lasin punkkua otan ja eipä niiden hinnat enää olisi budjettiini sopinutkaan.



Tänä vuonna siis teimme yhdessä lapsukaisen kanssa nollabudjetin kierrätyspaketteja. Pipareita leivottiin iiiiiiso satsi, sytykeruusuja innostuin tekemään munankennoista päähänpistona marraskuisena iltana. Tuikut eksyi mukaan ihan vaan, koska olen joskus aikoinaan hamstrannut niitä kasoittain ja meillä ei nykyään juuri kynttilöitä kulu. 

Näppäräähän lahja olisi kääriä sellofaaniin. Ei käy. Töistä kannoin kotiin maito- ja mehupurkkeja (meiltä ei maitopurkkeja tule, koska maito kannetaan tonkassa kotiin), jotka lapsen kanssa maalasimme punaisiksi. Tarkoituksena ei suinkaan ollut läpikuultava lopputulos, mutta sellainen tuli, joten täytynee naamioida tarkoituksen mukaiseksi ;) Nauha on loppuun kulutetusta t-paidasta.

Näistä ei paljon pitäisi turhaa jäljelle jäädä. Ohelle onkin annettu ohje: Syö piparit, sytytä kynttilät, heitä loppu laatikko takkaan. Sytytä. Lämmintä joulumieltä!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Välipalan aika!

 

Raskas viikko takana. Juuri muuta ei olekaan ehtinyt kuin töissä käydä, lapsen kanssa seurustella ja nukkua. Nukkua, nukkua ja nukkua. Unen tarve on valtava. Kai siihen vaikuttaa tämä elämänmuutos ja ulkona vallitseva masentava näkymä. Eipä saada valkoista joulua tänä vuonna, harmi.

Näin joulun alla ajattelinkin kertoa jostain aivan muusta kuin kinkuista ja porkkanalaatikoista. Tämä pieni perhe perinteiden mukaan "kuokkii" sukulaisten joulupöydissä pyhät, joten ruokaa ei tarvitse juuri stressata. Itselläni on kuitenkin tänä jouluna tavoitteena pitää joku roti syömisessä. Pitää ne annos koot asiallisina ja muistaa syödä säännöllisesti muutaman tunnin välein. Ei siitä liiasta mässäilystä koskaan seuraa ainakaan hyvää oloa. 

Nyt töihin palattuani välipalojen merkitys päivässä on kasvanut entisestään. Töissä ei välttämättä ehdi syödä lämmintä ateriaa koko päivän aikana, valitettavasti. Sen vuoksi olenkin turvautunut nopeisiin, mutta ravitseviin ruokiin.


Töissä mukana on aina purkillinen voimaruokia. Erilaisia pähkinöitä, siemeniä, rusinoita, gojia, mulperia.. Mitä nyt kaapista keksiikään joukkoon heittää. Nämä ovat erityisen hyviä silloin, jos pitää syödä lapsilta salaa. Pienen pussillisen naposteltavia piilottaa minkä tahansa taskun pohjalle ;)

Yhteinen herkku on maapähkinävoihin dipatut hedelmät. Jopa lapsi on alkanut tykkäämään "nöttestä", joten monesti otammekin iltapalaksi nykyään ison lautasellisen hedelmiä ja mussutamme niitä sohvan nurkassa.


Tällä viikolla työpaikan kahvipöytä suorastaan notkui herkuista. Oli jos jonkin sortin suklaata ja kakkua tarjolla. Omat asiakkailta lahjana saadut suklaat ja muut herkut lahjoitin samaan pöytään. Perinteistä suklaata en nykyään syö juurikaan, himo menee jo ensimmäisestä palasta ohi. Raakasuklaaseen tottuneena perinteinen maitosuklaa ei maistu juuri miltään :)

Päätin keskiviikkona lapsen kanssa tehdä omia raakasuklaaherkkuja välipaloiksi. Lapsi tykkäsi jo "taikinasta" niin, että iltapala tuli hoidettua leipomisen yhteydessä kätevästi. Näitä kummasteltiin jopa työpaikalla, kun muiden mussuttaessa karkkeja hoidin oman herkutteluni taatusti terveellisellä tavalla. Ohje on muokattu Vegaanikeittiön käsikirjan ohjeesta Kaakaopatukat.



Kaakaopatukat


1 dl pekaanipähkinöitä
0,5 dl mantelijauhoa (kokonaiset mantelit ajanee saman asian)
18 taatelia pilkottuna
1 dl raakakaakaojauhetta
ripaus kristallisuolaa
2 rkl maapähkinävoita
3 rkl kookosöljyä
(hunajaa, agave-siirappia tai muuta makeuttajaa tarpeen mukaan)
Kookoshiutaleita koristeeksi

Hienonsin pähkinät ja mantelijauhon sekaisin tehosekoittimessa. Lisäsin suolan ja raakakaakaojauheen. Viimeiselle sekoitukselle lisäsin loput aineet. Taatelit kannattaa pilkkoa pieniksi paloiksi, oma tehosekoittimeni ei ainakaan tykkää hienontaa kokonaisia taateleita. Mössö (tai oikeastaan möykky) levitetään leivinpaperin päälle, lisätään halutessa koristeet ja annetaan jähmettyä tunnin ajan pakastimessa tai yön yli jääkaapissa. 

Itse en laittanut mitään makeuttajaa patukoihin. Taatelit antoi mielestäni tarpeeksi makeutta. Ohjeella saa tehtyä 5-6 kuvassa patukkaaa (tai halutessa nämä voi pyöritellä myös pieniksi naposteltaviksi palloiksi). Neljän jääkaapissa vietetyn päivän jälkeen patukat on edelleen hyvän makuisia eli niitä voi huoletta säilöä leivinpaperiaan käärittynä useampia päiviä.



maanantai 16. joulukuuta 2013

Joululahjontaa osa 1

Itselläni on jo useamman vuoden ollut tapana antaa tarpeellisia lahjoja. Tavaroiden tulee olla eettisiä, ekologisia ja mielellään tietysti itse tehtyjä kierrätysmateriaaleista. Pääasia on kuitenkin se, ettei mitään toiselle tarpeetonta anneta. Usein paketista siis paljastuu jotain syötävää tai muuten "helposti häviävää".

Itse stressaan nykyään joulua juuri lahjojen vuoksi. En haluaisi kotiin raahata tarpeetonta romua, joka päätyy heti kirpputorille tai hyväntekeväisyyteen. Ei se ole kenenkään etu. Tänä vuonna olemmekin toivoneet, ettei aikuisille ostettaisi lahjoja. Itse aion pysyä linjassani ja ainoat varsinaisen lahjan saajat ovatkin tänä vuonna kolme kummityttöäni. Toivottavasti myös muut arvostavat sovittua linjaamme.


Kummitytöille hankin jo keväällä kotimaisesta verkkokaupasta (vielä kun muistaisi mikä..) Ecoo Organic -merkkiset legginsit ja paidan. Nämä GOTS-sertifioidut vaatteet kustansi 5e/kpl eli aivan hävityshinnoin sain lahjani. Tällaisille vaatteille lienee jokaisessa lapsiperheessä paikkansa, vaikka yöpukuna jos ei muuten, joten uskoisin näiden päätyvän käyttöön. Omalla lapsellani nämä on säilyneet lukuisien pesujen jälkeen pehmeinä ja muutoin moitteettomina. Ainut miinus löysästä vyötärökuminauhasta, jonka kiristys oli kuitenkin vain muutaman minuutin homma.


"Hätävaralahjat" on vielä osittain työn alla, joten niihin palaan myöhemmin. Saatanpa esitellä myös viime vuoden lahjoja, kunhan vain ensin muistan mitä ne olivat.. ;)

lauantai 14. joulukuuta 2013

Leivinlauta check, entä joulukoristeet?

Meillä on kesän ja syksyn mittaan leivottu ahkerasti. Keittiössä on pyöräytelty karjalanpiirakoita ja korvapuusteja harvasen viikko. Herkkujen perään meillä ei oikein perusteta, mutta korvapuustit maistuu tuoreeltaan ja loput laitetaan vierasvaraksi pakkaseen.

Itse haluan vaalia suomalaisia perinteitä omien mahdollisuuksien mukaan. Lapsuudesta muistan mummon leipomat karjalanpiirakat. Muistan vielä maunkin vaikkei mummo ole enää vuosiin piirakoita tehnyt. Itselläni on ollut jo vuosia halu oppia karjalanpiirakoiden valmistus. Useamman valmistuskerran jälkeen täytyy todeta, että vihdoin saan piirakat maistumaan lähes mummon piirakoilta. Ehkä minun ei tarvitsekaan koskaan päästä mummon piirakoiden tasolle. Piirakoita on päässyt maistelemaan myös veljeni ja isäni, jotka ovatkin oikein onnellisia tästä taidostani. Valitettavasti lapselle piirakkani ei kelpaa vieläkään. Ehkä vielä jonain päivänä hänkin oppii ymmärtämään perinneherkun päälle. 


Äitini nurkista löytyi leivinlauta, jonka sain lainaksi. Äitini luottaa nykyään pakastepulliin, joten laina saattaa venyä pitkäksikin. Leivinlauta lojui aikansa keittiön nurkassa pystyssä etsien omaa paikkaansa. Eräänä päivänä asiaa pyöritellessä sain ajatuksen laittaa laudan seinälle. Lautaa ei pystynyt peittämään enkä nähnyt asialle tarvettakaan, joten katsoin viisaimmaksi asettaa sen esille ja saada samalla nurkasta romut pois. Vieraissa asia on herättänyt hilpeyttä, mutta itse tykkään ja vaihtelen esineitä reunalle tuomaan piristystä arkeen.


Pienen ihmisen kanssa ollaan ehditty käymään myös kuusimetsällä. Meillä on oma adventtikuusi ja jouluksi odotellaan myös isomman puun saapumista. Joulukoristeet on vielä arvoituksena, aiemmin oksille on ripustettu mammalta jääneitä (rumia) nauhoja ja palloja. Tänä vuonna en niitä haluaisi enää ripustella. Olisiko jollain hyviä ideoita kuusen koristukseksi? Käsillä tehtävä, edullinen ja helppo lienee sopivat kriteerit koristeille :)

torstai 12. joulukuuta 2013

Esikoinen sairastaa

Jännitystä, itkua, epätoivoa, toivoa, pettymystä, stressiä. Näitä kaikkia ja paljon muuta on kuulunut viimeiseen vuorokauteen. Josko nyt voi huokaista ja sanoa; loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti.



Eilen kerroinkin jo kohtutulehdus epäilystä. Diagnoosi vahvistettiin Hattulassa, kiireidensä vuoksi eivät olisi ehtineet leikata vasta kuin puolen yön jälkeen. Lääkäri oli sitä mieltä, että aamuunkin voi odottaa. Hinta-arvio päivystysleikkauksesta ja sairaalassa vietetystä ajasta olisi ollut 1500-2000e. Koiran vuoksi en moista summaa ollut valmis uhraamaan. Antoivat kipulääkettä ja koira nukkui yön rauhassa. Varoiksi varattiin vielä seuraavalle päivälle aika samasta sairaalasta, mutta leikkaus olisi venynyt pitkälle iltapäivään, joten päätin koittaa onneani muista paikoista aamulla.



Enpä tiennyt mihin ryhdyin.. Lähialueiden kunnaneläinlääkäreillä oli tarjota vain "eioota", kukaan ei ehtinyt tai muutoin pystynyt ottamaan märkäkohtuista kiireellistä leikkausta vaativaa koiraa vastaan. Lopulta soitin Halikkoon Kuninkaantien eläinklinikalle ja johan tärppäsi! Reipas naishenkilö vastasi puhelimeen, kehoitti lähtemään niin pian kuin liikkeelle pääsisimme ja ei mennyt aikaakaan kun auto starttasi kohti Halikkoa.

Paikalla Siru otettiin heti vastaan. Hetken kuluttua hoitaja vielä tuli kertomaan, että leikkausta saatiin aikaistettua eikä mennyt aikaakaan, kun koiraa jo rauhotettiin toimenpidettä varten. Itse lähdin välillä kirppikselle ostamaan huopia ja peittoja toipilaalle, eihän meillä moisia ole, kun koirat ulkona asuvat. Salon Fidassa sattui onnekseni olemaan vielä kaikki tuotteet -70% hinnalla eli ei jäänyt montaa kymmentä senttiä vilteille hintaa. Toki retroilijalla täytyy olla koirallakin retropeitto alla ;)

Leikannut lääkäri soitti toimenpiteen jälkeen ja kertoi miten asiat oli sujunut. Oli todella huojentavaa kuulla heti miten asiat olivat eikä vasta noutaessa.

Siru-neiti ei tyytynyt toipumaan leikkauksen jälkeen häkissään vaan vaati prinsessan kohtelua. Koiruus oli hengaillut taukotilassa työntekijöiden vierihoidossa, rapsutuksista nauttimassa. Kyllä lämmitti tämäkin tieto kovasti mieltä!



Kotihoitoon saatiin hyvät ohjeet ja kehoitettiin soittamaan pienimmästäkin murheesta. Loppulaskukin tuntui pieneltä päivystyshintoihin verrattuna. Tässä tilanteessa hinta oli jo toisarvoista, jos on kyse koiran hengestä ja elämästä. Puhuttiin kuitenkin vain sadoista, ei sentään tuhansista euroista. Kunnalliselta puolelta sain varsin kylmiä vastauksia, joten maksoin mielelläni hieman extraa siitä, että koira sai asianmukaista hoitoa suurella sydämellä HETI kun sille oli tarvetta. En halua edes ajatella mikä olisi tilanne, jos olisimme kunnalliseen luottaneet...

Siru on ollut illan vielä leikkauksesta tokkurassa, ruoka ei maistu. Ei edes herkut. Itsellä huoli on jo helpottanut, pahin on varmasti takana. Vielä kun toipuminen saadaan hyvään vauhtiin niin johan meidän kelpaa. Pyry on kovin levoton tarhassa yksin, ulvoo ja haukkuu paljon. Onnea vain naapureille.. Illalla ajattelin pojan kanssa heittää juoksulenkin, jos unetkin maistuisi paremmin eikä ikävöisi niin kovasti.

Lopuksi haluan esittää suuren kiitoksen hoitanutta henkilökuntaa kohtaan. Aivan äärettömän hyvää ja lämpöistä palvelua, edes minun ei tarvinnut itkua tihrustaa. Voin lämmöllä suositella kyseistä klinikkaa muillekin, hyvän palvelun perässä kannattaa ajaa kauempaakin. Kaikille narttukoirien omistajille haluan vielä sanoa, että viekää hyvät ihmiset ne koiranne steriloitavaksi ennen, kuin joudutte samaan tilanteeseen kuin meillä oli. Vältytte turhalta huolelta (rahanmenoltakin) ja koiralle operaatio on aina turvallisempi terveenä, kuin sairaana. Aikaansaamaton olin ja sehän kostautui. 

Kiitos  
Kuninkaantien eläinklinikalle
loppu hyvin, kaikki hyvin!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Voihan kohtutulehdus


Se on myöhäistä jossitella. Narttukoira pitäisi AINA steriloida, mikäli ei pentuja meinaa hankkia. Ajattelin, ettei asialla niin kiire vielä, kun Siru on juuri 5 vuotta täyttänyt. Niin se vain iski; ruumiinlämpö 40 astetta, vatsa kivikova ja turvoksissa, jatkuvasti juo vettä ja pissii joka paikkaan, uroskoira haistelee takapuolta jatkuvasti ja edellisestä juoksusta noin 2 kk aikaa.

Heti töistä päästyäni aloin soitella päivystysaikoja. Oli aivan hirveä todeta, ettei sairasta eläintä meinaa saada lääkäriin edes hätätapauksessa! Kolme päivystävää yksikköä sanoi, ettei kykene ottamaan vastaan enää ennen huomista aamua. Lopulta auto starttasi sadan kilometrin päähän kohti Hattulan Vethausia. Ei sielläkään aikaa ollut antaa, mutta ottivat sentään vastaan tarkastettavaksi ja tarvittaessa leikkaavat kiireisenä.

Pyry makaa poikkeuksellisesti sisällä. Hetken lepää ja taas etsii Sirua. Kuumakin on, mutta tarhassa haukkuu ikäväänsä. Tästä tulee vielä pitkä yö, meille kaikille..


tiistai 10. joulukuuta 2013

Elämää se vain on..


Hektinen arki on täällä! Alku on aina rankka, mutta en olisi uskonut miten väsynyt voi olla jo kahden työpäivän jälkeen. Ehkä se tästä vähitellen helpottaa. Jo nyt olen kuitenkin huomannut, että työ toisten ihmisten lasten kanssa on huomattavasti helpompaa kuin oman lapsen kanssa oleminen. Kun pelistä puuttuu äiti-lapsi-side ja jäljelle jää järki niin henkinen kuormitus jää huomattavasti pienemmäksi. 




Olen aina ennen syönyt työpaikan ruokaa. Kolmessa vuodessa oma suhtautuminen ruokaan ja sen puhtauteen on muuttunut niin rajusti, ettei enää käynyt edes mielessä syödä päiväkotiruokaa. Siinä rehellinen mielipiteeni "laadukkaasta ruoasta". Harmi, että lapselle ei voi pakata päiväkotiin eväitä mukaan..

Meillä on nykyään todella vähän muovisia astioita. Vähitellen ne ovat vaihtuneet lasisiin tai teräksisiin sitä mukaan, kuin kirpputorit on sopivia tarjonnut. Joitakin olen myös uutena ostanut, kutenm kuvassa näkyvät tuotteet. Eväsrasia on Prisman valikoimasta, punainen pullo Lifefactory ja oranssi pullo Pura. Kannattaa tutustua, jos ovat entuudestaan tuntemattomia.




Arjen keskellä koitan pitää mielessä yllä olevan lauseen. Äiti on tärkeä, myös silloin, kun ei ole paikalla. Työssäni minun tehtäväni on olla toisten lasten äitien korvaajana silloin, kun äidin ei ole mahdollista olla lähellä lastaan <3

Pahoittelut normaalia(kin) huonommista kuvista, mutta netti temppuilee sen verran, ettei kykene lataamaan suurempia kuvia. Toivottavasti ongelma paranee pian!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Saalista Loimaalta

Loimaan kirpputoreja koluan aika useasti. Usein poistun tyhjin käsin, mutta jos onni potkaisee niin tavallisesti löydöstä on todella iloinen. Näin kävi tällä viikolla. 

 
Brio junaradan palat yhteensä 16e

Ehei.. Älkää kuvitelko, että joka päivä kannan Brioja kotiin.. Olen useampi vuosi sitten alkanut etsimään Legon Duploja ja Brion junaradan osia talouteemme. Kyseessä on kaksi tuotetta, jotka on pitkäikäisiä, kulumattomia, kestää sukupolvelta toiselle ja omaa pitkän käyttöiän. Todennäköisyys löytää kirpputorilta vähääkään järkevällä hinnalla on siis tooooodella pieni. Arvatenkin myös jollakulla muulla saattaa olla sama haave... 

Loimaalta kävi tuuri, ensimmäisen kerran. Tuuri kävi tosiaan juuri sen vuoksi, että myyjä oli juuri tuomassa pöytäänsä nämä aarteen ja heti pääsin ne nappaamaan. Perässäni tullut nainen jäi nuolemaan näppejään, joten olin juuri oikeaan aikaan paikalla. Määrä näyttää kuvassa pienemmältä kuin todellisuus, koska niitä oli kokonainen muovikassillinen.

Fit ja Nalle Puhit ilmaisia, Prinsessa-lehdet 0,20e/kpl

Minähän olin se äiti, joka ajatteli, ettei talouteemme koskaan tule mitään kaupallista kuraa, kuten prinsessoja, Hello Kittyä, Carseja tms. Tässäkin asiassa olen oppinut, ettei ne äidin ajatukset ole tärkeimmät. Lapsella on todellinen prinsessa-vaihe meneillään eikä sen kanssa säästellä, äidin on joustettava. Prinsessa-lehdet on jo liki läpi luettu, niin mieleisiä ne olivat. Ilmaisten hyllystä nappasin vielä muutaman Nalle Puhin ja itselleni tämän vuoden Fit-lehden. Koskakohan vaan sitä ehtisi lukemaan. Hmm..

Ja prinsessoista Hello Kittyyn. Löydettiin myös taaperon osalta paljon himoittu ja puhuttu lasten tietokone 5e hinnalla. Patteritkin oli toimivat eli päästiin testaamaan toimivuus paikalla. En ole aiemmin uskaltanut ostaa, kun hinta on yleensä paljon korkeampi ja toimivuudesta ei tietoa. Lisäksi mukaan napattiin 1e hintaiset Hello Kitty posliiniastiat mini koossa. Voihan HK!

 Kappahlin raitapaidat 1,50e/kpl, Småfolk 1e

Raitapaitoja rakastan. Ne kolahtaa vain vuosi toisensa jälkeen. Nämä kyseisen reissun paidatkin on mielestäni unisex-värisiä, joka on meidän perheen vaatetuksessa ja sukupuolineutraalissa kasvatuksessa tärkeitä asioita. Tuo lehmäpaita on juuri tämän hetken kokoa, jota periaatteessa ei tarvittaisi, mutta kuosi suorastaan hyppäsi ostoskärryyn.

Meidän perheessä on sellainen tapa, ettei joka kerta kirpputorilta saa mitään. Lapsi tietää, että äiti ehdottaa, jos jotain ostamisen arvoista löytyy. Itseasiassa todella harvassa on ne kerrat, jolloin ostetaan leluja. Vaatteet ostetaan yhteisymmärryksessä, toistaiseksi kaikki äidin tarjoamat ovat kelvanneet. Täytynee koputtaa puuta ja olla onnellinen niin kauan, kun äidin makua kunnioitetaan ;)



perjantai 6. joulukuuta 2013

Taaperosta leikki-ikäiseksi. Nyyh.

Leivinjauhepurkki ja punainen tarjotin dyykattuja

Kolme vuotta sitten elämä muuttui. Maailmaan syntyi pieni nyytti, niin rakas ja soma.


 Wv osa dyykattu pari ehtoota sitten,
Jukka-palikat kirppislöytö 0,50e/pussi

 

Kolme vuotta on pitkä aika. Monet sanoo, että vuodet vierii niin nopeasti. En allekirjoita. Toisinaan tuntuu, että tämä tie on ollut pitkä ja kuoppainen, mutta silti päivääkään en vaihtaisi. Ihmisenä, äitinä olen kasvanut uskomattomasti, olen oppinut elämästä enemmän kuin koskaan. Olen kasvanut aikuiseksi ja saanut elämälleni tarkoituksen, sen kaikista tärkeimmän.

Tytöt löydetty kuin tilauksesta viikolla kirppikseltä. Yhteensä 0,50e

Kehykset kierrätettyjä, 
suurinosa huutokaupasta

Jos lapselta kysyttäisiin niin kaikki hänen juhlapöydässään olisi ollut punaista. Kakun piti olla punainen prinsessakakku. No onhan se punainen ja jotain ("suohon" uponneita) tyttöjäkin päältä löytyy. Tuskin sitä, mitä mielikuvissaan ajatteli, mutta oi sitä ilon määrää, kun kakkunsa näki. Aiemmin meillä on suolaisena pöydässä ollut lähinnä piirakoita, mutta tällä kerralla oikaisin pikku naposteltavien kautta ja nehän oli oikea jymymenestys!

Laitoin kahvipöytään palasokerina jotain ikivanhoja kaapin perukoilta löydettyjä sirkkuja. Toisena vaihtoehtona oli intiaanisokeri. Sukulaiset ei uskaltanut viimeksi juhlissa sokeria kuppiin laittaa ollenkaan, kun tarjolla oli vain intiaanisokeria. Käytettiin nyt loppuun nuo valkoiset sokeritkin niin saavat tyytyä puhtaampiin tuotteisiin tulevilla kekkereillä. Eikä tälläkään kertaa kukaan kajonnut intiaanisokeri purkkiin ;)

torstai 5. joulukuuta 2013

Leivon leivon taikinaa, piparia makoisaa..

Kiirettä pukkaa ovista ja ikkunoista. Ensi viikolla pitäisi aloittaa työt, ennen sitä hoitaa vielä jouluvalmisteluja kodin puolesta ja juhlia tenavan 3v juhlatkin. Ihanan rentouttava viimeinen "lomaviikko"!

Kuvittelin, että tänä vuonna en stressaa, kun suunnittelen kaiken erinomaisesti. Perjantaina olisi tarkoitus juhlia ja kakkua lukuunottamatta tarjottavat on jo pakkasessa, joten sen puolesta voi lähes huokaista. Kakkupohjakin oli tarkoitus tehdä tänään kuntoon, mutta katsokaas tätä saavutusta.


Kyseessähän on Kinuskikissan pähkinä-kakkupohja, kuudella munalla. Ei mennyt ihan putkeen. En tiedä mikä meni pieleen, mutta pahasti jokin. Jos jollain on ojentaa gluteenittoman perinteisen täytekakkupohjan ohjetta niin olen ison halauksen velkaa. Gluteenittomia jauhoja en mielelläni käytä, joten nyt on hyvät neuvot tarpeen. Ja pian.

Joulupipareita myös on leivottu. Taikinasta tuli oikeinkin makoisaa ja ensikertalaiseksi olin jopa yllättynyt miten helposti kaikki sujui. Kuvittelin taikinan teon olevan jotain salatiedettä. Kyllä siinä taloa kootessa pirut lenteli ja sormet paloi, mutta pysyy jopa pystyssä eli ensikertalaisen ylpeydellä saan leukaani nostaa.


Sitten synnintunnustukseeni. Menin heittämään pari vuotta sitten himmelin roskikseen. En ymmärtänyt silloin kauneutta.. Himmeli piti saada, vaikka sitten vähän omituisempikin. Kehikko on omasta lapsuuteni huoneesta peräisin, isäni oli rimpulan jo polttanut ja kehikon tietysti noukin tuhkan seasta. Killutelkoon siinä nyt joulun, himmelinä.


Nyt on tuolit pöydillä ja liinat oikosena, emännän naama alkaa näyttää samalta kuin enkelillä. Taidanpa mussuttaa vielä mokoman pois ja painua pehkuihin. Kaiken stressin keskellä täytyy vielä ihailla tuota pientä ihmistä, joka rakastaa tiskaamista ja on äidin suurena apuna ollut kiireessä. Tosin en tiedä miten paljon hänen tiskauksensa lopulta elämääni helpottaa :) 

Psst.. Ollaan kiireen keskellä ehditty myös parin kaupungin kirpputoreille ja roskiksille. Niistä löydöistä lisää lähipäivinä ;)