Onnellisen eväät

Tavallaan jokainen on surullinen
tietää elon sattumanvaraisuuden
vaikka sinä sanot että unohdat sen
Tavallaan jokainen on surullinen
tuntee ajan rosot ja sijaisuuden
vaikka minä sanon että välitä en
Tavallaan jokainen on surullinen

On hetkiä, jolloin kuvittelee olevansa onneton. Kuvittelee ottaneensa vastaan ja saaneensakin elämässä liikaa. Hyvin pieniä asioita, pinnallisia tunteita. Hetkellisiä ajatuksia.

On rikkaus saada kurkistaa elämän äärilaitaan. Tuntea sydämessä, nähdä silmillä miten hyvin omat asiat onkaan. Pidätellä kyyneleitä sen minkä pystyy, kun näkee kaiken pahan ja henkisen kärsimyksen. Ehkä olisi hyvä itkeä, ehkä juuri niissä tilanteissa olisi hyvä tunteet näyttää. Oma heikkoutensa, ihmisenä, yksilönä. Ehkä se opettaisi ympäristölle, ehkä ei.

Itsellä on rakastavia ihmisiä ympärillä, taattu elanto kahdestakin työstä, olen saanut olla terve, voida hyvin, olen elänyt töyssyistä huolimatta onnellisen elämän ja saanut kokea suorastaan täydellisen lapsuuden. On katto pään päällä, vapaus tehdä mitä lystää, mennä mihin haluaa. Silti rutisen vanhojen talojen perään, haaveilen vapaudesta vaeltaa pitkin erämaita, stressaan kaupassa onko ostokseni nyt varmasti puhtain ja turvallisin vaihtoehto, kuormitan itseni lasten talvivaatteita miettimällä jo heinäkuussa. 

Miksi? Miksi ihminen ei osaa olla onnellinen tässä ja nyt? Aina jotain napistavaa löytyy, pientä viilausta. Olen kolkytäviis, kun lapsi taatusti valitsee itse talvivaatteensa, saan vapauden lähteä päätä tuulettamaan erämaille vaikka harvasen viikko ja töistä palatessa mietin mihin nämä juuri elettävät hetket niin äkkiä katosikaan. Taatusti ikävöinkin. Voin vielä joskus ostaa sen vanhan taloni, tuskinpa moista vastaan tuleekaan ennen lasten aikuistumista. Ei kai kaikkea tarvitse saada heti? Mitä odotettavaa sen jälkeen olisi tulevaisuudessa?

Lopulta olen onnellinen, tässä ja nyt. Jopa silloin, kun omenahilloa alkaa pursua korvistakin. Sekin on elämässä oma valinta. Elämä on valintoja täynnä. Jokainen valinta pohjautuu elettyyn elämään ja kokemuksiin. Ponnistamme eri lähtökohdista, synnymme erilaisiin koteihin, elämme vanhempiemme muokkaaman lapsuuden, lähdemme maailmaan yksilöllisin, hyvin eritasoisin eväin. Vuosien saatossa olen oppinut, ettei ihminen tee tietoisesti vääriä valintoja, aiheuta kipua itselleen. Sitä kaikkea tuskaa, jota näillä onnellisilla silmillä ei voi edes kuvitella. Sitä ei voi kuin aistia, pintapuolisesti.

Saan olla onnellinen, ettei oma elämä ole yhtä "omenasosetta", kuin pari viikkoa vuodessa. Eikä silloinkaan henkisesti vaan hyvinkin pinnallisesti. Eilinen opetti, huominen on tulevaisuutta. Tähän päivään matkaan taas uusin eväin, onnellisempana, kokemusta rikkaampana.