Romantiikkaa

ITE-taiteilija Alpo Koivumäen näyttelystä Someron Kiiruun puistosta

Eilen. Lenkillä. "Uutta" musiikkia korvissa. Vanhoja kappaleita vuosien takaa, jopa teinivuosilta. Oi mitä muistoja, aika kullannut ne huonotkin.

Vastaan tulee vanha pariskunta. Ei käsikkäin, mutta lähekkäin. Katsovat kohti ja tervehtivät. En tuntenut, mutta olivat kohteliaita. Hymyilen ja tervehdin takaisin.

Juoksen pari kilometriä, intervallia. Puuskutan ja puhisen, kun pääsen Poukkasillalle. Vastaan tulee keski-ikäiset nainen ja mies. Hihittelivät, katselivat toisiaan. Nauttivat toistensa seurasta. Lieneekö olleet treffeillä? Aika romanttista. 

Juoksen kilometrin, puhisen ja puhkun taas. Koitan kerätä itseni ihmisen näköiseksi, kun vastaan kävelee alle parikymppinen tyttö ja poika. Käsikkäin. Herttaisina kuin mikä. Oi mitä nuorta lempeä! 

Katselin näiden ihmisten ilmeistä, kasvoja, silmiä. Niin onnellisena, elämäänsä tyytyväisinä. Kenties rakastuneinakin. Suuria tunteita, iloa ja säihkyviä silmiä. Olivat he niin kauniita.

Herään todellisuuteen ajatuksistani. Palaan hetkeen. Olen lenkillä, sykkeet laskeneet, keskityin lähinnä ihmisten ihailemiseen. Tossua toisen eteen ja intervallia päällensä. Kuuntelen mitä korvissa soi...

Hyvää alkanutta viikkoa! Muistakaa romantisoida!