Eipä kerää kesäkengät kilometrejä, kun tämä aina paljain jaloin tallustaa. Pappadiippa se lähtee kylään, juhliin ja lähiruokareissuille, aina avojaloin. Lenkillä sentään ainakin toistaiseksi on pysynyt tossut jalassa. Ettei totuus pääsisi unohtumaan, annoin shokkihoitoa jaloille. Vaelluskengät jalkaan ja Liesjärven metsiin. Vajaa kolme tuntia kävellen, matkaa taittui noin 14 kilometriä, rakko jalassa ja Korteniemeen tipahti pieni ystävä niskasta kutittelemasta.
On se vaan ihanaa. Olla nyt metsien keskellä, katsella maisemia, tervehtää vastaantulevia iloisia ihmisiä, rupatella muutama sananen ohikulkevien ja Korteniemeläisten kanssa. Syödä eväitä ja ladata akkuja. Tarvitsen vapaapäiväni, pienen hengähdyksen ollakseni parempi äiti nassikoille.
Illalla vietin muutaman tunnin lasten kanssa isovanhempien luona ja ikävä oli ollut hirmuinen, niin mukavan päivän kun hekin olivat viettäneet ilman äitiä. Ikävä näkyy tietysti kiukutteluna ja halejen tankkaamisena. On ihanaa olla rakastettu ja tärkeä.
Akut ladattuina jaksaa suunnata kohti uutta viikkoa ja viikon päästä taas luvassa Korteniemen reissu. Lauantaina 16.8 Korteniemessä vietetään aikaa elonkorjuun puhteiden parissa, savusauna lämpiää ja evästäkin tarjolla tuvan puolella. Olen tilannut kauniin sään ja hyvän mielen. Tulkaiski mukkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti