Mummin Tunturi persuksen alle ja polkemaan. En ole maantiepyöräilijä, ehei en ole. Etsin ne syrjäisimmät peltotiet ja metsäreitit. Sillä seurauksella tosin, että pariin kertaan käyn kääntymässä jonkun pihassa ympäri. Totesin pian syksyn saapuvan, ensimmäiset puimurit oli jo pelloilla. Voi kuinka rakastankin kultaisia peltoja.. Löysin kauniin talon, Härkälän kartanon naapurissa. Mikä lie tuvan tarina, kovin tyhjillään nökötti pellon keskellä.
Ajoin läpi Härkälän, nousin Kohnamäen hiekkakuopista laskeutuen Rautelan kuopilta sillalle (kaaduin vain kerran). Sillan toisella puolella oli mies kitaran kanssa, siellä keskellä hiljaisuutta, soitti ja lauloi metsään päin. Aika mykistyttävää. Kävin autiolla talolla, tuvan ovi oli auki. Ei ollut kukaan teetä keittämässä tai pottuja pesemässä. Kyl olis janottanu.
Selvisin puolentoista tunnin reissultani Ryhtänkylään takaisin, suku se pihalla touhuili, serkukset nurmella juoksenteli. Söin jauhelihattoman ja lasagnelevyttömän lasagneni ja päälle palan kakkua. Jos ei kerrota kenellekään niin santsasin vaan hiukan kakkua. Ihan pienen palan. Ja sen jälkeen vielä pienen palan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti