Olen todennut, että kukin rahansa tuhlaa mihin lystää. Tänään eräs herra ei tohtinut maksaa muutaman euron pysäköintimaksua Tammelan Hakkapeliittaan päästäkseen vaan mielummin käänsi "jokusen kympin" Bemarinsa ympäri ja lähti nokka rutussa kotiin. Niinpä niin.
Näin nuukana ihmisenä pitää osata haaskata rahat oikeisiin paikkoihin. Ehei, en haaskannut Hakkapeliitan pysäköintimaksuunkaan. Sen sijasta haaskasin jo aiemmin aamusta Forssan kirpputorilla kahteen Siggin lasten juomapulloon! Tähän asti tenavat on juonut isoista pulloista, kun ei mami ole saanut aikaiseksi tilata sporttikorkillisia. Onneksi näin, kustansihan nämä kaksi putelia yhteensä kympin eli melkoinen säästö koitui, kun tarpeeksi odotti.
Ei ole muovia meikäläisellä pulloissa ollut, ei enää vuosiin. Ensin tuli kaksi Puran juomapulloa uutena, kolmas löytyi kirpputorilta kahdella (!!!) eurolla uutena. Nämä pullot on kulkenut ties ja kuinka monet sadat reissut ympäri maan, aina joku roikkuu mukana. Myöhemmin hankin smoothieita varten Lifefactoryn lasiset juomapullot, joihin sain pitkäksi venyneen toimitusajan hyvitykseksi myös sporttikorkit. Sporttikorkit ovat jääneet vähälle käytölle, koska yhdestä kerrasta opin etten halua pestä kassiani smoothiesta tai vielä pahempaa jäädä ilman välipalaa sen valuessa auennesta korkista pitkin veskaa.
Jos nuukuus vaivaa niin helpon tee-se-itse Lifefactoryn saa kävelemällä kauppaan, valitsemalla sopivan kokoisen ja muotoisen lasipullon sisältöineen, juomalla pullon tyhjäksi ja virkkaamalla pulloon kauniin päällisen. Laiskuuden vaivatessa voit peittää lasipullo puhkikuluneella villasukalla niin saat eristyksenkin kaupan päälle! Pappadiipan niksipirkka loppui tähän...
Maito puolestaan kulkee parissa tonkassa kotiin. Kooltaan nämä ovat 3 ja 5 litraa. Juuri eilen kyselin Oulun suunnalta 10 litraista uuden tuotannon tonkaa, mutta toiselle sadalle menevä summa hiukan hirvittää. Kotoa maito päätyy lasiin litraisten maitokannujen kautta. Ruostumattomat teräkset on peräisin äitini kätköistä, joskus muinoin lapsena olen maitoni saanut samoista tonkista ja kannuista. Oi niitä vanhoja aikoja!
Tarkat silmät huomaa kuvasta myös uuden Louis Vuittonini. Se suorastaan hyppäsi käsivarsilleni ja häpeillen kassalle kiikutin. Sietäisi myyjän hävetä pyytämäänsä summaa, tuskinpa oli omin kätösin kyhännyt... Mikään ei ole yhtä kätevä reissukassi kuin kunnon tukeva koppa, kaikki aina sopivasti sekaisin juuri käden ulottuvilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti