torstai 27. helmikuuta 2014

Kevättuulia ja kirpputoreja

Olen aiemminkin saattanut kertoa, että Somerolta löytyy erinomaisia kirpputoreja. Joskus muinoin en tykännyt ollenkaan, vanhaa romua ja rääsyä täynnä. Sitten tuli jokin naksahdus, aloin ymmärtää ainutlaatuisuuden päälle ja nykyään nuo pienen kylän kirpputorit on ehdottomat suosikit. Tässä tunnelmia edelliseltä Someron kierrokselta.









Pupujussi-pussilakana lähti matkaan 2,50e. Kunto ei häävi, mutta...
Ihania eikö vain? Nuo isot lamput vetoaa kerta toisensa jälkeen ja aivan varmasti harmissani olen vielä joskus kun joku ne kotiinsa kantaa. Mutkun ei mulla ole korkeita ja tilavia huoneita.. Ecotekola on työpajatoimintaan perustuva kirpputori, Rihmankiertämä lähetystyöhön. Onneksi jonkun mummon nurkista vielä löytyy näitä aartehia.
Näiden kahden lisäksi Somerolta löytyy Putiikki, joka myy tavaraa lähetystyön hyväksi ja Alihinta, jossa hinnat on yleensä niin kohdillaan, ettei tällaiselle parin euron löytöjen tekijälle juuri mitään mukaan tartu. Alihinta kuitenkin kuuluu niihin paikkoihin, josta todella voi löytää etsimänsä, jos on valmis vain maksamaan täyden markkinahinnan.


Mukaan tarttui tältä reissulta kolme palapeliä ja yllä ollut pussilakana. Muumipalapelit on ehdottomia suosikkeja meillä, joten euron paketilta niistä mieluusti maksoin. Pieniä taskukoiria tuskin voi olla nassikalla  liikaa, nämä yksilöt kustansi huikeat 20 snt kipaleelta.




Varma keväänmerkki on koiratarhan siivouksen aloitus. Työtä on ollut vauhdittamassa yksi kuumeilija, joka ei malta neljän seinän sisällä pysyä vaikka väsähtää pian ulos päästyään. Hiljaa hyvä tulee...

tiistai 25. helmikuuta 2014

Kevytpiiras

Jos ruoasta puhuttaessa käytetään termejä kevyt tai rasvaton, lopahtaa yleensä mielenkiintoni heti. Tämän piirakan kohdalla on todistettu kuitenkin, että kevyt voi olla sama kuin lisäaineeton ja lopputulos vieläpä maistuvaa! Itse en käytä sokeria juurikaan eli makean ystävät lisätköön mieleistään makeuttajaa. Ohje on omiin tarpeisiin muokattu versio The good morning -blogin ohjeesta Proteiiniomenapiirakka.


Mustikkapiiras

1,5 dl kaurahiutaleita
1 dl mantelijauhoa tai jauhettuja pähkinöitä
(hampunsiemeniä pari rkl)
hyppysellinen aitoa vaniljaa
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
(makeutusta)

2 kananmunaa
2 banaania
0,5 dl maitoa (voi korvata vedellä tai kookoskermalla)
0,5 dl turkkilaista jogurttia (soijajogurtti maidottomaan)

päälle paaaaaljon mustikoita
 
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Itse heitin märät aineet tehosekoittimeen, mutta halutessaan myös käsin sekoitus onnistuu. Kaada märät aineet kuivien aineiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina öljyttyyn uunivuokaan ja mustikat päälimmäiseksi. Paista puolisen tuntia.

HUOM! Piirakka ei maistu oikeastaan miltään uunista tultuaan tai lämpimänä. Ehdottomasti paranee jääkaapissa "vanhetessaan" eli ei ole pahitteeksi leipoa piirasta jo edellisenä iltana. Paras maku löytyy vasta pakastuksen jälkeen ja ehdottomasti kylmänä!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Viikon tähdelliset

Hiphei miten aika rientää. Päivät huiskii niin, että laskin avanneeni tietokoneenkin viimeksi viikko sitten. Kuvin kerrottakoon kuitenkin mitä täällä on viikon aikana puuhailtu.


Leivottu äärettömän helppoa, terveellistä, sokeritonta, maidotonta, gluteenitonta, lisäaineetonta ja ravitsevaa piirakkaa. Tämä ei tarvitse kuin turkkilaista jogurttia ja mulpereita kylkeensä niin johan on maittava välipala valmiina. Myönnän olevani koukussa.

 Tongittu roskalavalla. Aarteista ja löytöpaikasta luvassa juttua myöhemmin..

 Tongittu lasinkeräyksessä. Tällä kerralla saldonta Toikan Flora-malja. Toisesta syrjästä kappale irti, mutta liimallahan sen korjaus hoitui. Vessan "talouspyyhkeet" sai tilavamman säilytysratkaisun siis.
 Käyty luovuttamassa verta. Pieni teko, suuri apu.

 Neulottu...
 Neulottu...
Ai niin. Kerroinko jo neuloneeni?

Saatu kunniatehtävänä lämmittää isomummin ja -vaarin vanhaa kansakoulua. Isäntäväkeä ilahduttaakseni imuroin vielä lattiatkin. Kyllä olikin hermoja lepuuttavaa vanhaa lautalattiaa imuroida <3

 Opiskeltu?

Opiskelujen myötä käytännön sovellukseen. Mung-pavut ja linssit itää jo! Sisäinen viherpeukaloni on löytynyt!


Kiitos ja kuulemiin!


perjantai 14. helmikuuta 2014

Elämäni kärryt

Lastenrattaat ja -vaunut on kerrassaan huvittava asia tässä taloudessa. Jo pitkälti ennen lapsukaisen odotusta ostin Emmaljungan Edget (jynou, kun halvalla sai!), lastenvaunujen aateliat näin maalaisoloissa. Ei auttanut vaihdolla pienempiin, kolmipyöräisiin, nappiaisallisiin, erilaiseen jousitukseen.. Lapsi ei ennen 10 kk ikää nukkunut kärryissä kuin liikkeellä ollessa ja jokaisen lenkin jälkeen ei sängystä seuraavana aamuna meinannut ylös päästä selkäkivuissa. Rapiat kymmenet kärryt talossa pyörähti ennen kuin tajusin, ettei todellakaan vaunut olleet meikäläisen juttu. 

Vajaan vuoden iän saavutettuaan lapsukainen päättikin alkaa nukkua pitkiä päiväunia rattaissa pihalla. Ihanaa! Vaikka olen lukenut ties ja mitä "kauheuksia" niin olen silti todella onnellinen siitä, että meillä lopulta tykästyttiin ulkona nukkumiseen. Renkaathan siinä nyt ei kuluneet kun pihatietä tallattiin pari kertaa päivässä. Lopulta kotiutui Someron Ecotekolasta suoraan likomärkänä auton peräkärrystä Emmaljungan rattaat vitosella. Vuosimalli sijoittuu -80-luvun alkupuolelle ja kovalla kuurauksella rattaista saatiin enemmän kuin hyvin tarpeisiin sopivat. Jännää miten nämä entisaikaiset homekäsittelemättömät ja hyvin tuulettuvat kankaat ei mene homeeseen edes vuosien ulkona säilytyksen jälkeen.. Hmm..?


Nämä viininpunaiset unelmat palveli meillä vuoden verran enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Kilometrejä ei tullut, eipä nämä lenkkirattaat olekaan. Nukkuminen luontui hyvin lampaantaljan kanssa ja täytti kaikki esteettiset vaatimukset, joka toki oli se tärkein asia, kun niitä rattaita päivittäin akkonan alla katseli. Valitettavasti kaikkea ei voi säilöä ja nämä on matkanneet jo uudelle juniorille käyttöön.



Jo useamman vuoden olen ollut äidilleni hieman katkera, kun aikoinaan myi meidän kasari-Briot eteenpäin. Myöhemmin tarina kertoi niiden päätyneen jo kaatopaikalle. Sattuipa eräs sateinen kesäpäivä lapseni ollessa 2,5v vanha, kun nämä turkoosit Brion kasari-kaunottaret nököttivät Forssan Fidassa ruosteessa ja kärpäsenkakassa. Likipitäen saman malliset kuin lapsuuden perheessä oli ollut. Hintalappua katsoessa, Fidan kiskurihintoihin tottuneena meinasin pudota pyllylleni; 8e, ei 80e vaan 8e! Ja niin pakattiin takakonttiin jotain täysin turhaa ja tarpeetonta. HUPS! Patapataa ja pesuainetta kehiin ja tässä lopputulos, ovat liki kuin kaupasta tuodut. Briot tuli jäädäkseen ja ne varastoitiin mamman vintille. 


Vaikka kantoliinat ja -reput veti ehdottomasti pidemmän korren käytännöllisyydessä, on aivan varmaa, että tulen ostamaan myös tulevaisuudessa vaunut ja rattaat mikäli vielä joskus "vauvaudun". Ihan vaikka vaan akkonan alle nököttämään.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Jotain uutta, paljon käytettyä

En juurikaan taida huijailla, jos sanon, että talouteemme tulee vähintään 90% vaatteista ja esineistä käytettynä. Ostan todella harvoin mitään uutena ja nämä harvat esineet on huolella valittuja. Viikonloppuna poikettiin Humppilaan MLL:n kirpputorille. Ehdottomasti paras mahdollisuus löytää edullisesti hyvää lastenvaatetta käytettynä on juurikin MLL:n kirpputorit.

Legginsejä 0,50-2e /kpl (MLL-kirppis)

Muumi-mekko 4e (MLL-kirppis), Tutan aito retromekko 2e (Tiluuna)



Bamse-tunikat 2,50e/kpl (MLL-kirppis)

Lindex vk-takki 4e (MLL-kirppis), Remu toppahaalari 40e (Tiluuna)

Rap-kengät 25e (Tiluuna), RV uudet villahousut 3e, palapelit 2e /kpl (MLL-kirppis)

Rapin kenkiä ihailin jo vuosi sitten alessa, mutta nyt hinta vasta oli niin alhainen, että olisi ollut rikos jättää ne hyllyyn. Tosin hieman saattoi myös nolottaa kantaa villavuoriset ekologisesti valmistetut nahkakengät ulos Tiluunasta tuolla hinnalla... Remun toppahaalari oli myös niin hyvässä alennuksessa, että varastoin taas seuraavaan talveen. Etenkin, kun tuntui vaativalle käyttäjälle kelpaavan väritykseltään.

Remun haalareiden laatu on yllättänyt täysin töissä seuratessa ja kirpputorilta ostettujen pukujen perusteella. Oma lapsi ei ole mikään päiväkodin kovin rymyäjä eli uskon tämän riittävän oikein hyvin kestoltaan. Kosteussuojattu kotimainen puku, joten miksikäs ei? Etenkin kun puku on erittäin helppo lapsen pukea itse päälle. Toisin kuin tähän asti suosimani Molon Polaris haalarit...

Kirppisostokset ei olleet mitään äärettömän halpoja, mutta kaikki enemmän kuin tarpeeseen. Kivat tunikat ja mekot, puhumattakaaan siisteistä legginseistä tuntuu olevan aika vaikeasti löydettäviä. "Kauppatakki" kevääksi löytyi sattumalta, kuosikin miellytti meidän molempien vaateliaiden silmää. Pienet villapöksyt ostin lahjaksi jollekin tulevalle kestopyllylle Palapelit. Tuskin tarvitsee edes sanoa miten paljon kolmevuotias palapelejä kokoaakaan. 

Monta reissua kirppikselle olen tehnyt viime viikkojen aikana turhaan, löydöt on olleet tosi harvassa. Kirppismotivaatio pomppaa hetkessä korkeuksiin, kun tekee muutaman hyvän löydön. Nyt jaksaa taas koluta kulmakunnan kirpputoreja :)

Autiotalo matkan varrella. Surullisen kaunista.


lauantai 8. helmikuuta 2014

Nahistuneet kasvikset kumppaneineen

On äärettömän vaikeaa varmasti kuvitella mitä kaikkea sitä ehtiikään työpäivien jälkeen kolmessa tunnissa touhuilla ennen kuin on taas iltapuhteiden aika. Tehdä ruokaa ja leikkiä. Ja ehkä hiukan neuloa...



Palsternakat oli päässyt hiukan nahistumaan, joten leipastiin lapsukaisen kanssa iltapalaksi palsternakkarieskoja. Nämä oli juuri omiaan lapsen kanssa leivottavaksi, nopeita ja lapsen helppo muotoilla (lue: taputtaa litteiksi). Ohje on muokattu Yhteishyvän ruokaliitteestä 9/2010.


Palsternakkarieskat
12 kpl

2 ½ dl maitoa
25 g hiivaa
3-4 dl palsternakkaraastetta
(1 rkl siirappia) 
1 ½ tl suolaa
½ dl öljyä
2 dl kaurahiutaleita
3 dl spelttijauhoja
2 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää muut aineet ja sekoita. Leivo tangoksi jauhotetulla pöydällä. Jaa tanko 12 palaan ja taputtele palat litteiksi rieskoiksi (noin 8-9 cm halkaisijaltaan). Anna kohota uunipellillä 30 min. Paista rieskoja 175 asteisessa uunissa 20 min. 

Seuraaavalla kerralla korvaan varmaan vielä osan jauhoista kaurahiutaleilla. Taikinan joukkoon sopisi hyvin esimerkiksi pellavansiemenet.


Myös nahistunut kesäkurpitsa ja paprika pääsi uuniin osallisena todelliseen pikaruokaan. Sipuli, kesäkurpitsa, paprika, kermaa, kasvislientä, juustoraastetta ja halutessaan ohuita broilerleikkeitä (broilerit pikimmiten käänneltynä pannulla) vuokaan ja puoleksi tunniksi 200 asteiseen uuniin. Lisukkeet tosin kannattaa valita huolellisemmin, kuin tämän emännän lautasella :)



Lapsen ehdoton lemppariherkku on nykyään pikkukurkkutikkarit. Lapsen mielikuvitus on kyllä uskomaton. Ja maistuu taatusti yhtä makoisalta kuin sokeriset kaimat ;) 

Hiukan tuunailemaankin on sentään ehditty. Askartelin eri värisiä pisaroita keittiön pöydän jalkoihin, jotka muutoin on niiiin tylsät. Mukavaa piristystä ja jäi siinä jokunen kolhu ja riipukin jemmaan.


Lapselle rakas päiväkodin opiskelija sai viltsut lahjaksi perjantaina. Mukaan lähti Satu Hassin runosta katkelma. On kuin lähihoitajalle tehty, etten sanoisi. Hiukan jännittää miten lapsi nyt pärjää ensi viikolla, kun tärkein aikuisista onkin pois..

Tänään ohjelmassa oli MLL:n kirppis Humppilassa ja Loimaan kirpputorien koluaminen. Mukaan tarttui täsmälöytöjen ohella myös pari heräteostosta Tiluunan alennusmyynnistä. Palaan niihin myöhemmin, toivottavasti pikimmiten!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Laiska viikonloppu

Meillä on vietetty oikein laiskaa viikonloppua. Pyykkiä on pesty ja ruokaa tehty helpoimman kautta, mutta maanantaina lienee iskevän alakulo, kun katsoo muuta huushollia... Laiskojakin viikonloppuja tarvitaan, ehdottomasti. Ei elämän aina niin siistiä ja ohjelmoitua tarvitsekaan olla.




Tänään vietettiin kummityttöni 1v juhlia. Uskomatonta vauhtia aika kuluu ja niistä pienistä vauvoistakin kasvaa taaperoita.. Isovanhempien vintistä kaivettiin lapsukaiselle käyttöön äireen vanha rattikelkka (löydän lievää ysäriluukkia värityksestä). Stiga on lujaa laatua näköjääs! Milloin ujosta taaperosta tuli vauhtipää leikki-ikäinen?

Loppuviikosta päiväkodissa alkoi olla jo itkuttomia päiviä. Peukut pystyssä, että lapsukainen on viimein sopeutunut ja arki lähtee hieman kevyemmin rullaamaan!

Psssst.. Pipo on tikuteltu jokunen viikko sitten seiskaveikan jämistä Muita ihania-blogin ohjetta muokkaillen. Pipoa on kutsuttu Pastori-pipoksi. Vaan enpäs tiedä miksi?

lauantai 1. helmikuuta 2014

Flunssa kyläilee

Johan sen jokainen tietää, että päivähoidon aloittanut lapsi sairastaa ensimmäisen vuoden ahkerasti. Eikä asiaa varmasti helpota se, että toinen aikuisista kantaa kaikki kulkevat pöpöt myös naapurikunnasta. Lapselle kehittyy taatusti jokin superimmuniteetti.


Päivällä itselläkin olotila oli vielä sen verran pirteä, että leivottiin ensiviikon liputuksen kunniaksi muffinseja. Esteettisistä syistä jaan kuitenkin vain kuvan taikinan kaapimisesta enkä niistä lössähtäneistä ja liki palaneista kakkusista.. 


Päivän dyykkaus: 2 pakettia tulppaaneja kaupan roskiksesta
 

Kun ilta saapuu, on ääni liki kadonnut, köhisyttää ja nuhistaa. Lienee siis varsin hyvä syy keitellä viinimarjamehut, syödä hieman flunssavitamiinia, katsella viikon mittaan arjen tohinassa unohtuneet sarjat netistä ja neuloa jotain mihin ei aivotoimintaa juuri vaadita. 

Kyseinen sukan retale on päätymässä lapsen päiväkodin opiskelijan jalkoja lämmittämään. Opiskelija aloitti lapseni kanssa yhtä aikaa ja heille luotiin jo alusta asti vahvaa suhdetta. Itse olen äärettömän onnellinen tästä sattumasta ja haluankin omalta osaltani kiittää tätä lapselle mieleenpainunutta ja ihanaa nuorta lähihoitajaopiskelijaa. Toivottavasti lämmittää varpaiden lisäksi myös nuoren naisen sydäntä.