Kun taloon on tulossa vieraita, työn merkeissä. Kun tarkoitus on, että kaksi junioria pysyy edes pienen hetken omissa oloissa ja aikuiset saisi edes pienen hetken keskustella keskenään. Kenties puhua jopa asioita, joita tarrakorvien ei tarvitse kuulla. Mahdotonta?
Lähestulkoon vain. Keksi jotain todella erikoista, suunnittelematonta ja paljastushetki on toki juuri silloin, kun rauha on suotavaa. Tämä haki vanhan sängyn pohjan tasoksi, koulun roskalavalta noukitun lokerikon kaupan hyllyksi. Pari koria, nappeja pussukkaan rahoiksi, pahvikeräyslaatikosta ostettavaa kauppaan. Tadaa, kauppaleikki oli valmis. Ovi ulkoeteiseen auki ja aikuisilla täydellinen rauha.
Ja toinen päivä peräkkäin. Aikuisia kontakteja, viisi sijaisäitiä lapsineen samojen seinien sisällä. Vertaistukea ja ymmärrystä ruhtinaalisesti. Liinaohjattavanikin oli päätynyt erinomaiseen valintaan vauvan kantovälineen suhteen, tulin perin iloiseksi.
Me&I vaatteita oli tarjolla, en ostanut. Tiedättehän näkökulmani näihin materialistisiin asioihin... Otin kutsut, jotta muut äidit saavat hukata roposensa ihanuuksiin ja tämä saa leipoa ja huushollata. Syyskuun 25. päivä klo 17.30 Pappadiipalle kutsuilemaan siis, merkatkaa kalenteriin tuttavaiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti