Pappadiippa asteli varpaisillaan kosteaa tietä pitkin kohti Korteniemen perinnetilaa. Kastetta oli jäljellä, tila vasta heräilemässä. Pysähdyin tielle, mäen päälle, kuuntelin hetken. Kuuntelin käsittämätöntä hiljaisuutta, lintujen lauluja, nousevaa päivää. Päivää, jolla tulisi olemaan niin paljon annettavaa.
Aunus-ruis puitiin, mustakaura kaatui, riukuaita jatkui useita metrejä. Paljon tapahtui Korteniemen perinnetilalla, aamusta ehtooseen. Aika kului puhteissa niin sutjakkaan, että vasta pitkälti ehtopäivästä pääsin tarttumaan soppakauhaan tuvan puolella, saunomaan savusaunan pehmeisiin löylyihin ja pulahtamaan Liesjärven loppukesästä muistuttaviin vesiin.
Vähän annoin, paljon sain. Uusia kokemuksia, unohtumattomia elämyksiä. Oli ilo olla mukana, jälleen kerran. Vielä on Korteniemen kesää jäljellä. Ilolla jään odottelemaan seuraavia tapahtumia. Tavataan ja halataan, Korteniemessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti