sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Sapuskaa!






VAROITUS! En ole ravitsemuksen asiantuntija, en ole montaakaan tuntia opiskellut asiaa enkä edes tiedä mikä lopulta on oikea reitti ikuiseen elämään ravinnon puolesta. Uskon joka tapauksessa joskus päätyväni mullan alle, joten noudatan ihan omaa linjaani. Sitä mikä itsestäni sopivalta tuntuu.

Syödäänpä terveellisesti. Itse pyrin kantamaan Prismasta, tuottajilta ja pikkupuodeista mahdollisimman puhdasta ruokaa. Puhtauden liitän usein myös sanaan luomu. Luonnonmukainen tuotanto ei ole ehdottomuus esimerkiksi viljatuotteiden kohdalla. Ne vähäiset einekset, jotka kotiin kannan on yleensä luomua, ihan vain lisäaineettomuuden vuoksi. Makkaraa syödään todella harvoin, mutta silloinkin sen on oltava lisäaineetonta, koska luomuun saa lisätä kuuluisaa E250 eli natriumnitriittiä. Lihatuotteet on aina marinoimattomia ja lisäaineettomia.

Kotimaisuus ja vielä lähellä tuotettu ruoka on suuressa osassa. Maksan mielelläni pientuottajan luomuhunajasta, -myslistä tai jauhoista moninkertaisesti verrattuna siihen hyllyn edullisimpaan tuotteeseen. Naapurikunnan savustamosta haen suuren osan lihoista. Maito tulee suoraan tankista tonkaan joka sunnuntai ja munia haen isomman satsin kerralla kerran kuussa, molemmat luomuna ja suoraan tuottajalta Someron pikkukyliltä.

Kotimaisuudesta olen valmis tinkimään kuitenkin terveellisyyden nojalla. Esimerkiksi kotimaisen sokerin sijasta olen siirtynyt lähes kokonaan intiaanisokeriin ja pähkinöitä kulutan paljon. Kookosöljy eksyy paistinpannulle voin sijasta esimerkiksi lasten suosikkeja eli banaanilettuja paistaessa. Pyrin suosimaan kotimaisia marjoja ulkomailta tuotujen hedelmien sijaan.

Kuulostaa kovin terveelliseltä ruokavaliolta eikös? Ehei. En elä suinkaan terveyssuositusten mukaan. Jääkaapista ei taatusti löydy ainuttakaan tuotetta, jossa lukisi sana rasvaton. Se on kuin kirosana, saa raivon nousemaan. Rasvattomat maitotuotteet, rasvaton liha, kasvirasvat leivälle, kasviöljyä paistamiseen... Ihmiset on syönyt jo vuosisatoja maassamme voita, juonut maitoa suoraan lehmän utareesta, kalvanut sian ja lehmän kankkua ennen kuin edes keksittiin broileria ruoaksi. On eletty ainakin omassa suvussani hyvinkin vanhoiksi. Nykyään eläinrasvat kuitenkin on pahasta. Miksi? Jos ihminen liikkuu ja kuluttaa, syö kohtuudella ja viisaasti niin miksi ihmeessä sitä rasvaa pitää välttää? "Rasvattomuudesta" on näyttöä vasta hyvin lyhyeltä ajalta ja ravintosuositukset muuttuu vuosittain. Mitä sanotaan vuosikymmenien päästä? Ken tietää...

Lopputulemalta haluan sanoa, etten ole lainkaan natsi ruoan suhteen. Kyläreissuilla syödään mitä pöytään kannetaan rasvattomasta maidosta nitriittimakkaraan ja mukulat mussuttaa ukin herkkukaapista tikkareita ja kettukarkkeja. Päälinja ruokailussa on terveellinen niin poikkeukset on varsin sallittuja jokaiselle.

En tee Korteniemen perinnetilan kanssa blogiyhteistyötä, mutta eräs herrasmies halusi lahjoittaa kuvassa näkyvän tuohityönsä käyttööni. Eiköös ole kaunis! Lämmin kiitos ja niiaus!

2 kommenttia: