Teinpäs kesäkuisella kyläilyreissulla Hämeenlinnaan aika mukavat vaihtokaupat. Emäntä antoi merinovillaisen neuletakin meikäläiselle ja vastapalvelukseksi (aiemmin sovituksi tosin) lupasin ommella hälle pari rengasliinaa. Villatakki on ollut jo ahkerassa käytössä ja viimein on renkulatkin valmiina pikkuista miestä kuljettamaan.
Ensimmäisen rengasliinan kyhäsin jo useampi vuosi sitten, sen jälkeen niitä on ainakin puolen tusinaa ommeltu. Meni päivä jos toinenkin ennen kuin valmista tuli. Katkenneita neuloja ja perkeleitä, monia. Nyt homma sujuu kuin leikki, reilu tunti kuluu yhden renkulan ompeluun. Näitähän hurauttelisi vaikka viikoittain.
Ylimmässä kuvassa esiintyy aiemmin mainitsemani tuolit Someron Ecotekolasta. Tuossa ne on paikkaansa etsineet eikä mokomaa löydä. Päälliset on vanhoista farkuista, samoista, joista ompelin myös hyvin itseni näköiset sydämen puolikkaat isosiskon ja pikkuVelin liinapakettiin matkaamaan. On vähän vimpulat, sielt ja täält tuommoset noi, ei niin loppuun asti suunnitellut. Mut ne on niin rakkaudella tehdyt, juuri heille murusille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti