Ja siellä ne taas on! Kuten lapseni asian ilmaisee; KorteLiemessä! Korteniemen Heinäpäivää on odotettu kuin kuuta nousevaa. Pieni pelko uuden perheenjäsenen saapumisen jälkeen olikin ettei osallistumisesta mitään tulisi, mutta kyllä se tapahtumapäivä taas niin poltteli takalistossa, että lähdettävä oli. Nyt sijaisäitiytymisen jälkeen tuumaan vaan, että kuvat on mitä on, mutta olkoon. Vilperit pitää kiireisenä, ei siinä kamera mukana pysy!
Jälleen ajoitettiin lähtö päiväunien tienoolle, jolloin suurin osa heinistä oli jo kaadettu. Eipä näiden naperoiden kanssa olisi viikatteen varteen mitään asiaa ollutkaan. Heinän kaatamisen lisäksi nähtiin hiukan riukuaidan aloittelua, joka kuuluu syyskuisen Kulttuuriympäristöpäivän teemaan. Toiminta tapahtumapäivissä on niin ja näin tenavien kanssa, mutta tykkään kuunnella oppia vanhoista tavoista, konkareiden tarinoita, vanhusten muisteluita, sukupolvia kiertäneitä tarinoita.. Kaiken kukkuraksi kukaan ei koskaan ole Korteniemessä huonolla tuulella (paitsi tänään hetkittän eräs kahden lapsen kanssa liikkeellä ollut naishenkilö, kuka lie). Kaikki on kuin ikänsä tunteneet, samaa suurta sakkia. Oi oi, ikävä tulee.
Talon isäntäväestä Timo muisteli, että oltiin jo kolmatta kertaa junnun kanssa liikkeellä tänä kesänä (jestas mikä muisti miehellä). Toukokuussa osallistuimme Leivontapäivään, kesäkuussa Perinnepäivään. Kahden viikon kuluttua eli 19.7 aion järjestää itseni ilman lapsia Kasvivärjäyspäivään. Sen kerran kun yksin reissuun lähden niin taatusti otan oppia oikein olan takaa, samoilen metsässä, ihailen kaikkea mitä silmien eteen kulkeutuu, saunon savusaunassa ja heitän talviturkin (melkoinen lupaus). Ai että kuulostaako täydelliseltä?
Nyt heinäkuussa on myös tiedossa Lasten perinnepäivä, jota Korteniemessä vietetään 23.7. Kyselin tänään hieman ohjelmaakin, mutta sattumoisin homma meni ohi erään pienen ihmisen pissahädän yllättäessä. Ohjelmaa oli ties ja mitä kaikkea, yhden kokonaisen puskapisun verran! Tulkaapas muutkin lapselliset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti