Kaksi laiskaa. Ei jaksa juosta, ei telmiä. Tarhasta päästyään syövät muutamat omenan raakileet puusta ja painuvat maate kivijalan juureen. Sama toistuu illalla. Ei jaksa, liikaa lämpöä.
Kas kun ruokakupit silmiin ilmaantuu. Korvat nousee pystyyn, silmät kirkastuu, askel kevenee. Ei päivää, ettei koira syödä jaksaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti