Lasten perinnepäivää vietettiin lämpimässä säässä Korteniemen perinnetilalla. Kaunis ilma oli vetänyt paikalla myös "jokusen" muun lapsiperheen. Tämä pieni perhe kävi riihessä kuuntelemassa tarinoita ruisleipää mielivästä sudesta ja kaurapuurojättiläisestä, etsi kanojen piilottelemia munia, pesi pyykkiä pyykkilaudalla ja ihrasaippualla, väkästi huosiaimet, kävi laitumella tutustumassa eläimiin, uiskenteli kirkkaissa vesissä ja evästi omenapuun katveessa. Muutaman tunnin reissuksi suunniteltu käynti venyi taas myöhäiseen iltapäivään.
Muutaman perheen kanssa jutusteltuani huomasin, että perinnetilalle saapuessa perheet lähtee rentoutumaan ilman suurta suunnitelmaa. Heittää hetkeksi aivot narikkaan ja ottaa ilon irti vain oleskelemisesta luonnon lähellä. Juuri kuten pitääkin. Tai ehkä ne on eri perheet, jotka viilettää pää kolmantena jalkana huvipuistosta toiseen, sirkuksesta seitsemänteen. Tiedä häntä. Rauhallisuus ja välittäminen paistoi yhtä suurella lämmöllä kuin aurinko ja lapset nautti silmittömästi päivän annista.
Pienissä sängyissä on täysi hiljaisuus, päivä vei voimat pieniltä ihmisiltä. Taas ollaan muutamaa mukavaa muistoa rikkaampia. Parin kotipäivän jälkeen jaksetaankin lähteä viikonloppuna mökkeilemään ja nauttimaan luonnon hiljaisuudesta synnyinseuduille notkojen syleilyyn. Kiitos ja niiaus korteniemeläisille elämyksellisestä perinnepäivästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti