Hän on täällä. Hän pieni ihminen. Niin kovin tärkeä jo nyt. Niin rakastettava. Yhtä tunteiden vuoristorataa, meillä kaikilla. Uutta elämää, opettelua. Itkua, naurua, haleja ja pusuja. Näin on hyvä. Juuri tässä.
Blogissa on ollut hiljaista. Pienet vie voimat. Illalla unta ei tarvitse etsiä. Ei tarvitse miettiä mitä tekisi vielä lelujen siivoamisen, ruoan valmistelemisen ja kalenterin täyttämisen jälkeen.
Tämä ei ole työtä. Tämä on rakkautta, kiintymystä ja pohjatonta paloa pienen ihmisen parhaaksi.
Siis teillä on nyt toinen lapsi? Oon vähän pihalla, mut onhan sellasesta ollu viitettä teksteissä. Joka tapauksessa, onnee perheelle! :-D
VastaaPoistaViikonloppulapsen sijaan saankin opetella elämää sijaisäitinä. Oli nopea ja helppo lisääntyminen, ei tarvinnut kuukausikaupalla vartoilla :D
Poista