Sen on todennut pelkopotilaisiin erikoistunut iäkäs lääkäri, sen on todennut kirurgi, sen on todennut kunnallinen hammaslääkäri. Sain kirjeen, kutsun keskussairaalaan. Tunnin ajat myöhässä heti aamusta, mukavasti aikaa neuloa junnulle pipoa. Nimi huudettiin lopulta. Astelin sisään ensimmäistä kertaa aikuisiällä ilman itkua ja hyperventilointia.
Kahden minuutin kuluttua olin ovesta ulkona. Katsoi suuhun ja sanoi, että viisaus saa lähteä. Nukutettuna. Samat sanat, jotka kolme muuta olivat jo aiemmin sanoneet ja papereihin kirjanneet. Tämän käynnin vuoksi piti hankkia lapsille hoitaja, ajaa puolitoistasataa kilometriä ja stressata pari kuukautta. Onko tässä nyt mitään järkeä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti