Syksy tulee niin, että kohisee. Olen keskittynyt mukaviin asioihin, kuten villapaidan neulomiseen ja siirtänyt jatkuvasti eteenpäin joka syksyistä villasukat-lapaset-pipot-kaulurit-projektia. Voisin ostaa pieniruokaisen ja edullisen mummon neulomaan niitä iänikuisia sukkia kiikkustuoliin olohuoneen nurkkaan.
Kotiäidin kalenteri näyttää seuraavien viikkojen ajalta aika huolestuttavalta. On hammaslääkäriä yhdellä jos toisella, pakkaamista, viikonlopun valmistelua, hoitolapsi parina päivänä, kaupoissa juoksemista, asioiden järjestelyä, työvelvoitteiden täyttämistä, lasten harrastuksia, vaatekutsujen järjestämistä, äitien treffailua.. Siinä sivussa, kun muistaisi pitää huolen myös niistä harrastuksista, elintärkeistä harrastuksista.
Ei niin kiireistä päivää tai viikkoa, ettei Korteniemeen ehtisi. Tämä lukeutunee harrastuksiin, hermojen lepuutteluun. Poikkesin sunnuntaina. Opin, näin, koin, elin. Sain seurata (kolmesti) huikean huvittavaa liesjärveläistä teatteria, luulen oppivani riukuaidan teon jo viiden vuoden sisällä, rakastuin tallukkaisiin, sain nauttia hyvästä seurasta ja savusaunan pehmeistä löylyistä. Lauantaina taas uurastetaan, vuoden viimeisen tapahtuman merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti