5:52 Pappadiippa kampesi itsensä alas liesjärveläisen mökin yläsängystä, kiskoi villakerraston villapaidan kera suhinapuvun alle, päänsä puki tupsumyssyyn ja avasi oven maailmaan, jota saa aistia niin harvoin. Uppouduin hetkiin, joita ei viime vuosiin ole juuri mahtunut.
En saa kyllikseni aamun tuoksusta, lintujen äänistä, usvaisesta järven pinnasta. Istuin ja ajattelin, olisin halunnut pysäyttää kellot. Mietin elämää, ihmisiä, itseäni. Mihin elämä vie, mihin päivä johdattaa. Veistelin lastuja, keitin aamuteet nuotiolla. Nautin yksinäisyydestä, rauhasta ja hiljaisuudesta. Jo ennen muiden reissaajien heräämistä olin matkalla kohti Korteniemeä, kesärakkauttani, jolle niin totaalisesti sydämeni menetin.
Korteniemessä viimeistä tapahtumapäivää vietettiin, töitä pellavan parissa paiskittiin, pölyt niskasta saunottiin, monet naurut naurettiin. Lopulta haikeudella halauksiakin vaihdettiin. Mihin elämä meitä vie, missä aloitamme aamumme ensi kesänä. Tiedä häntä. Halaukset säilön rakkaudella sydämeeni. Lämmöksi, joka kantaa ensi kesään asti, uusiin elämyksiin ja lumoaviin hetkiin.
Huh, eipä ihme, että rakastit. Niin kaunista ja niin uskomattoman rauhoittavia kuvia.
VastaaPoistaEhkä kuvissa pystyy palaamaan hetkiin vielä talven pimeydessä, hektisinä hetkinäkin <3
Poista