... vein lapset jumppaan. Jäivät ilman vastarintaa. Istuin portailla ja neuloin sukkaa kolme varttia, kuuntelin ohjausta, jännäsin tuleeko esikoisen ikävä. Ei tullut. Haikeudella ajattelin miten itsekin olen näitä tunteja vetänyt leikki-ikäisille, vauvoille ja äideille. Juuri tässä tilanteessa olin vietävän onnellinen, etten itse ollut tuntia pitämässä.
... tein vehnättömiä tortillalättyjä. Pidin. Kukaan muu ei pitänyt. Kukaan muu ei pitänyt linssisalsastanikaan. Eikä avokadosta. Olen mestari miellyttämään myös muiden makuaisteja.
... jätin syömättä puustin. Kyllä koville otti. Kiitos käynnistä Motikselle ja kälyselle!
... tunsin haikeutta tajutessani, että omenapuussa ei ole enää hillottavaa. Pakastimessa ei ole vasta kuin neljäkymmentälitraa hilloa. Lieneekö riittävän.
... yhdistin ruisnapin päälle hummuksen ja piimäjuuston. Ei hassumpaa, ei hullumpaa. Lapsuuden maisemista kannetut luumut vievät kielen mennessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti