Maailma on täynnä viisaita, koulutettuja ihmisiä. Hiljalleen alan myöntämään, ettei kaikesta elämässä selviäkään maalaisjärjellä, heittäytymisellä hetkeen ja suurella empatialla muita ihmisiä kohtaan. Joskus on pakko istua alas, pohtia tuntemuksia sydämessään, miettiä elämää huomista pidemmälle. Koskaan en ole osannut vastata kysymykseen siitä missä olen viiden vuoden kuluttua, viime vuosina en ole osannut vastata edes vuoden tarkkuudella. Tyypillinen vastaukseni on ollut, että elämä ohjaa. Alan uskomaan, että lopulta ihminen on se, joka omaa elämäänsä ohjaa, ei sattuma.
Pyydettiin opettelemaan itsekkääksi. Ajattelemaan asiat aina ensin oman itsensä kautta. Ottamaan omaa aikaa, istumaan aloilleen. Tekemään niitä asioita, joista saa voimaa. Onni on mahdollisuus päästää irti "työstään". Pieneksi hetkeksi. Viedä lapsi perheeseen, johon luottaa täysin, rautaisten ammattilaisten hoidettavaksi.
Viikonlopun vietän synnyinkodillani. Nautin hiljaisista hetkistä, otan aikaa itselleni. Lämmitän torppaa, kuljen notkoissa ja metsissä. Nukun päiväunet, jos siltä tuntuu. Selvitän päätäni, kirkastan ajatuksiani. Työtiimi herätti ajattelemaan, ettei ole varaa kaataa veturia, jos on kärryissä arvokasta lastia. On osattava ottaa aika itselleen, hiljaiset hetket elämäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti