Esikoinen sairastaa

Jännitystä, itkua, epätoivoa, toivoa, pettymystä, stressiä. Näitä kaikkia ja paljon muuta on kuulunut viimeiseen vuorokauteen. Josko nyt voi huokaista ja sanoa; loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti.

Eilen kerroinkin jo kohtutulehdus epäilystä. Diagnoosi vahvistettiin Hattulassa, kiireidensä vuoksi eivät olisi ehtineet leikata vasta kuin puolen yön jälkeen. Lääkäri oli sitä mieltä, että aamuunkin voi odottaa. Hinta-arvio päivystysleikkauksesta ja sairaalassa vietetystä ajasta olisi ollut 1500-2000e. Koiran vuoksi en moista summaa ollut valmis uhraamaan. Antoivat kipulääkettä ja koira nukkui yön rauhassa. Varoiksi varattiin vielä seuraavalle päivälle aika samasta sairaalasta, mutta leikkaus olisi venynyt pitkälle iltapäivään, joten päätin koittaa onneani muista paikoista aamulla.

Enpä tiennyt mihin ryhdyin.. Lähialueiden kunnaneläinlääkäreillä oli tarjota vain "eioota", kukaan ei ehtinyt tai muutoin pystynyt ottamaan märkäkohtuista kiireellistä leikkausta vaativaa koiraa vastaan. Lopulta soitin Halikkoon Kuninkaantien eläinklinikalle ja johan tärppäsi! Reipas naishenkilö vastasi puhelimeen, kehoitti lähtemään niin pian kuin liikkeelle pääsisimme ja ei mennyt aikaakaan kun auto starttasi kohti Halikkoa.

Paikalla Siru otettiin heti vastaan. Hetken kuluttua hoitaja vielä tuli kertomaan, että leikkausta saatiin aikaistettua eikä mennyt aikaakaan, kun koiraa jo rauhotettiin toimenpidettä varten. Itse lähdin välillä kirppikselle ostamaan huopia ja peittoja toipilaalle, eihän meillä moisia ole, kun koirat ulkona asuvat. Salon Fidassa sattui onnekseni olemaan vielä kaikki tuotteet -70% hinnalla eli ei jäänyt montaa kymmentä senttiä vilteille hintaa. Toki retroilijalla täytyy olla koirallakin retropeitto alla ;)

Leikannut lääkäri soitti toimenpiteen jälkeen ja kertoi miten asiat oli sujunut. Oli todella huojentavaa kuulla heti miten asiat olivat eikä vasta noutaessa.

Siru-neiti ei tyytynyt toipumaan leikkauksen jälkeen häkissään vaan vaati prinsessan kohtelua. Koiruus oli hengaillut taukotilassa työntekijöiden vierihoidossa, rapsutuksista nauttimassa. Kyllä lämmitti tämäkin tieto kovasti mieltä!

Kotihoitoon saatiin hyvät ohjeet ja kehoitettiin soittamaan pienimmästäkin murheesta. Loppulaskukin tuntui pieneltä päivystyshintoihin verrattuna. Tässä tilanteessa hinta oli jo toisarvoista, jos on kyse koiran hengestä ja elämästä. Puhuttiin kuitenkin vain sadoista, ei sentään tuhansista euroista. Kunnalliselta puolelta sain varsin kylmiä vastauksia, joten maksoin mielelläni hieman extraa siitä, että koira sai asianmukaista hoitoa suurella sydämellä HETI kun sille oli tarvetta. En halua edes ajatella mikä olisi tilanne, jos olisimme kunnalliseen luottaneet...

Siru on ollut illan vielä leikkauksesta tokkurassa, ruoka ei maistu. Ei edes herkut. Itsellä huoli on jo helpottanut, pahin on varmasti takana. Vielä kun toipuminen saadaan hyvään vauhtiin niin johan meidän kelpaa. Pyry on kovin levoton tarhassa yksin, ulvoo ja haukkuu paljon. Onnea vain naapureille.. Illalla ajattelin pojan kanssa heittää juoksulenkin, jos unetkin maistuisi paremmin eikä ikävöisi niin kovasti.

Lopuksi haluan esittää suuren kiitoksen hoitanutta henkilökuntaa kohtaan. Aivan äärettömän hyvää ja lämpöistä palvelua, edes minun ei tarvinnut itkua tihrustaa. Voin lämmöllä suositella kyseistä klinikkaa muillekin, hyvän palvelun perässä kannattaa ajaa kauempaakin. Kaikille narttukoirien omistajille haluan vielä sanoa, että viekää hyvät ihmiset ne koiranne steriloitavaksi ennen, kuin joudutte samaan tilanteeseen kuin meillä oli. Vältytte turhalta huolelta (rahanmenoltakin) ja koiralle operaatio on aina turvallisempi terveenä, kuin sairaana. Aikaansaamaton olin ja sehän kostautui. 

Kiitos  

Kuninkaantien eläinklinikalle; 

loppu hyvin, kaikki hyvin!