Kiskaisin elokuussa sähkömiestä hihasta. Kerroin hankkivani liesituulettimen viikon, kuukauden tai ehkä vuoden päästä. Tammikuussa ostin liesituulettimen, kenties lievän painostuksen alla. Yllätyksenä maustehylly todettiin täysin sopimattomaksi parikymmentä vuotta edellistä tuoreemman kapistuksen kanssa.
Kiersin keittiökalusteliikkeitä, jokaisen ovesta poistuin tyytymättömänä. Kymmeniä, jossei toiselle sadallekin kiipeäviä summia pitäisi maksaa ulkomailta tulevasta lastulevyhyllystä. Ei uponnut ajatusmaailmaan viikkojenkaan jälkeen.
Kevättä henkivänä päivänä marssin kasa liimapuulevyä kainalossa isäni eteen ja kysäisin lainaako hän käsisirkkeliä vai tehdäänkö hylly yhdessä. Arvata saattaa.. Sain laittaa pistokkeen seinään ja toimia painona, eipä tuota miestä tartte auttaa. Muutama päivä meni sovittelun lomassa, kunnes iskettiin palat viimeiseen muotoonsa ja tehtäväkseni jäi maalailla hylly valmiiksi.
Sähkömies siirsi tuuletinta uudelleen, ruuvasi ja mittasi yhden illan. Kiukutteli ja hermoili emännän naureskellessa vieressä. Ei tarttennu auttaa.. Lopputulokseen ei voisi tyytyväisempi olla; kolmen synnyinseutulaisen työpanos pesee mennen tullen ulkomaalaiset lastulevyviritelmät!
Mitä koko leikki maksoi; 12e liimapuulevyä, pari euroa maalia, yhden suuren kiitoksen isälle ja villasukat palkkioksi sähkömiehelle. Lopputulemalta ainakin kolme ihmistä on tyytyväisiä jokaisella kerralla, kun keittiöön astuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti