Puolessa vuodessa kodista on kadonnut toista tuhatta esinettä. Televisio on nostettu hyllystä kesken Pikku Kakkosen myyntipuuskassa, pesuhuoneen kalusteet oli myyty ennen kun putkimies ehti huusholliin, päivittäin silmäilen kaappeja ajatuksena karsia lisää. Alkuun päästyä homma on toiminut kahden kysymyksen ohjaamana; haluanko vai tarvitsenko?
On aika raapaista vaikka sattuu. Tuolit on materia, jota en voi vastustaa. Vanhat, kuluneet, eripariset. Tavattoman helppoja heittää kirpputorilta tai roskalavalta kyytiin. Olen myynyt kuukausien aikana kolme tuolia, on aika jälleen karsia. Kolme kotimaista puolen vuosisataa maailmaa katsellutta ja yksi pinnatuoli. Miinus neljä tuolia.
Palan noustessa kurkkuun nielaisen ja kysyn; haluanko vai tarvitsenko? Painan enteriä ja taatusti joku onnekas Torin selaaja kokee suurta tunnetta yhteenkuuluvuudesta vanhusteni kanssa.
Voi mitkä tuolit ♥ Olispa tarvetta!
VastaaPoistaUskon, että jollain on vielä tarve. Tai halu ainakin näille koti tarjota ;)
Poista