Hän on tarjonnut kyydin ravintolaan, yöllä maksanut taksin kotiin, asentanut liesituulettimen, iskenyt maustehyllyn paikkaansa, purkanut vessaa, vaihtanut lamppuja, hankkinut valaisimia, kiinnittänyt kaatumista enteilevän tiskikoneen, hakenut ja kantanut selkä vääränä lipastoja ja kaappeja, lainannut autoaan, tuonut kaupasta ruokaa jääkaappiin, vähentänyt vanhaksi menevien ruokien määrää tehokkaasti, koonnut kalusteita, hakenut pikaruokaa naperoille, lämmittänyt saunaa juoksulenkkiläiselle, kantanut pöytään lämmintä ruokaa, toimittanut autonkuljettajan virkaa, viihdyttänyt ja ohjannut lapsia, siivonnutkin. Lisäyksenä ne kaikki muut asiat, jotka listalta unohdin.
Hän on saanut uskomaan, että joskus itsepäistä ja itsenäistäkin pitää auttaa. Tarjonnut halauksia väsyneelle ja kainaloa kiukuttelijalle. Hän on tuonut elämääni uusia ihmisiä, unholassa olleita vanhoja tuttuja. Hän on hiljalleen oppinut talon tavoille laittamalla biojätepussin paikoilleen siivottuaan keittiön, ymmärtänyt ettei omaa oikeutta keikkua satavuotiailla tuoleilla ja päiväunien jälkeen pitsipeitto pitää asetella yhtä sievästi paikoilleen kun se olikin. Tärkeimpänä kaikesta hän on kysynyt "Miten sulla on päivä mennyt?"
Hän on taistellut itsensä tarpeellisuudessaan Tupperin miehenkorvikkeen kanssa samoille viivoille; nainen selviää ilmankin, sisulla ja hampaat irvessä vääntämisellä, mutta ehkä elämässä on joskus hyvä osata antaa periksikin.
Neljän kuukauden tuntemisen jälkeen on aika sanoa hänelle jotain suurta, mietittyä ja arvostavaa. Kirjoitan viestiin "Oot ihan käytännöllinen välillä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti