Rakkaudesta lapsiin, halusta terveyteen, ilosta liikuntaan, elämän ekologisuudesta, intohimosta kirpputoreihin, vanhoihin esineisiin, autiotaloihin, metsien hiljaisuuteen. Toisinajatteleva, bio- ja sijaisäiti kirjoittaa elämänsä pienistä ja tärkeistä asioista.
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
Melkein Hepsurkerissa
Harvoin kysyn, mutta kerrankos sitä. Mikä olis sellaista huippuruokaa, mitä haluaisivat syödä. Lieneekö vaikea arvata lapsen vastausta? No Hepsurkerin hampurilaisia ja ranuja.
Sämpylöitä pakkasesta, perunat lohkoiksi, pihvitaikina tehosekoittimeen ja ei muuta kun uuniin. Alle tunnissa oltiin pöydässä. Varmasti pidempään olisi mennyt, jos tuppukyliltä olisi Hepsurkeriin lähdetty.
Palaute on suoraa. Puolikkaan hampurilaisen jälkeen sain kuulla, että Hepsurkerista saa kyllä parempaa ja siellä on tarjolla pillimehuakin. En silti kokenut epäonnistuneeni, kun kommenttia ennen seurasi pitkä tovi ilman keskusteluja ja tyytyväinen myhäily kertoi ruoan maistuneen vaikken nyt ihan Hepsurkerin tasolle yltänytkään. Luulen olevani ikuinen kakkonen kilpailussa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti