Aurinkoinen aamu toi ajatuksen suolle lähtemisestä, kiskaisin metsäpöksyt jalkaani jo kolmantena päivänä peräkkäin. Kummityttöni siskonsa kera lyöttäytyi mukaan, mummikin halusi matkaan ja lopulta myös veli tyttärensä kera kulki samoilla reiteillä.
Matkalla jouduin nöyrtymään neljälle kyytiläiselleni, kun iskin yleisön pyynnöstä Robinit soimaan. Lapset kirmasi pitkin pitkoksia, aikuiset jäi auttamatta hännille. Syötiin eväät nuotiolla ja nautittiin täydellisyyttä hipovasta säästä.
Kotiin lähtiessään kummityttö kääntyi pyörällä takaisin, riensi halaamaan ja kiitti miten hauskaa hänellä olikaan ollut. Ymmärsin jälleen miten pieni teko itseltä voi olla tavattoman ikimuistoinen tilanne lapselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti