Päivä, jolla ei ollut tarkoitusta. Ei suuntaa tai ajatusta. Matelevaa aikaa. Täynnä hassuja sattumia.
Kutsuin neljältä maailmalle lähteneen lapsen pipoa Pastoriksi. Puoli viideltä lenkkipolulla lähes Pastoriksi kutsuttava herra tokaisi kumartaen "Enkeli on hyvä ja kulkee edelläni, oli jälleen ilo kohdata pimeydessä". Kipiteltyäni kymmenen kilometriä kautta metsien ja liukkaiden teiden alkaa kuulokkeissa soida Enkeli niminen kappale.
Tylsyys katosi, hämmennys valtasi paikan. Mitä vielä voi odottaa tältä päivältä?
Hevosen tuotokset kengänpohjissa, sukat väärissä jaloissa, Walleniuksen Väinö korvissa (valitettavasti ei silmissä), liukkaat tiet ja umpeen sataneet metsäpolut takaa selkeästi ikimuistoisimmat juoksulenkit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti