Olen ihminen, joka tekee aina jotain. Nekin hetket, jotka vietän tietokoneen vieressä on melkoista ajatustyötä, uusien ideoiden etsimistä, tiedonhakua. Ajatus sohvalla makaamisesta toimettomana ja telkkarin tuijottamisesta päivät läpeensä kuulostaa melko ekstriimiltä touhulta.
Tuli päivä, jolloin olin "työreissussa". Ajatuksena, että pieni ihminen taatusti pitää koko reissun kädet täynnä työtä. Tutut ympyrät, muistot entisestä, aiemmin kuljetut kadut ja käytävät piti toimessa.
Kutsu kävi. Vain lapselle. MITÄ?! Etteikö meikäläistä, asianajajaa? Mihin ihmeeseen puran tämän joutilaana olemisen? Kutimetkin on kotona.. Istuin vartin leikkitilan sohvalla, keikuttelin jalkoja, nypin pölyä farkuista, avasin huivin solmuja, nappasin käteen naistenlehden otsikoituna syksyn kuumimmilla trendeillä ja laskin sen oitis samaan paikkaan takaisin. Vihdoin kutsu kävi meikäläisellekin. Taatusti viikon pisimmät viisitoistaminuuttia.
Kerkeetkö sä vetää ikinä henkeä? ;)
VastaaPoistap.s saako toivoa? Missä kaikessa voi kestoilla, kerro arjestasi tästä näkökulmasta :) :)
Juu! Vedän parhaillani. Hengitän, syön päivän toista lämmintä ateriaa ja luen blogeja. Oikein sopivasti aikaa hengittää :D Ei vaan, kyllä sitä tarvitsee toisinaan täydellisen hiljaisuuden ympärilleen nollatakseen pään.
VastaaPoistaKiitos toiveesta, hyvästä sellaisesta vieläpä! Eipä ole tullut mieleen, kirjoitanpas siis lähiaikoina kestoilusta siinä näkökulmassa, jossa se näiden seinien sisäpuolella toteutuu. :)
Mahtavaa! Jään odottamaan! Tilasin juuri kestovanulappuja, toimii paaaljon paremmin kuin kertakäyttöiset :-)
PoistaAivan mielettömän kaunis laukku. Tosi ihana. Minulla useampi hieman samantyylinenitselläkin ja tuosta tyylistä kovasti tykkään.
VastaaPoistaOstin sen useampi vuosi sitten kirppikseltä 0,20e hintaan. Isot vanhat nahkalaukut on vaikeammin löydettävä kun pienet, pieniä itselläkin löytyy. Lopulta kaappiin on jäänytkin vain vanhat nahkalaukut ja kirpputori-Marimekot :)
Poista