Vietetään Lihatonta lokakuuta. Tai no kuka viettää ja kuka ei. Usea lihansyöjä kuitenkin heittäytyy kuukaudeksi kokeilemaan elämää ilman meetvurstia leivän päällä tai possupihviä perjantaiehtoossa. Itsekin vietän Lihatonta lokakuuta, tosin se nyt ei normaalista kuukaudesta eroa.
En ole kasvissyöjä, mielestäni kasvissyöjä termiä tulisi käyttää vain vegaaniruokavaliosta. En ole edes täysin lihaton. Viime kuukausien aikana kuitenkin olen karsinut osittain tietoisesti lihan käytön ruokavaliossa hyvin minimaalisiin määriin. Kotona en syö lihaa lainkaan, en ole syönyt kuukausiin. Kyläreissuilla en nipota, syön jos tarjotaan. Tiedättehän perinteisen suomalaisen ruokapöydän... Tuskin tulevaisuudessakaan rupean pipo kireänä ruokaani syynäämään, en usko koskaan kieltäytymään ukin tekemästä maailman parhaasta nakkikastikkeesta, isomamman lihakastikkeesta tai Korteniemen kaalikeitosta.
Miksi sitten jätin lihan pois ruokavaliosta? Vuosia jo olen asiaa ajatellut. Vierailin muutaman kerran tämän vuoden aikana tuotantotiloilla ja luin aihetta käsittelevän kirjan. Silmäni aukesi hiljalleen. Lihan tuotanto on puhdasta bisnestä. Ei porsaiden nimiä opetella, lehmät kavahtaa ihmistä. Raha on se, jonka vuoksi eläimiä pidetään. Poikkeuksia löytyy joukosta, mutta valitettavan vähässä ovat. Mielelläni söisin riistapihvin tai vapaasti laiduntaneen paistin, mutta moiset maksavat mammonaa.
Nirso lapseni ei vaihtaisi makaronilaatikkoaan papumössöihin. Toiset kasvisruoat kelpaa, toiset ei. Tiedän kasvissyöjälapsia, mutta itse en siihen ryhtyisi. Kyseessä on oma henkilökohtainen linjani, peukut nostan niille, jotka kasviksilla lapsensa ruokkii. Uskon kuitenkin, että hiilijalanjälkeen vaikuttaisi melko rankasti jo aikuisten ihmisten siirtyminen kasvisruoalle. Edes yhdeksi päiväksi viikossa. Eihän ole paljon vaadittu?
Ps. Helpotin huomattavasti kommenttien jättämistä poistamalla joutilaat numerosarjat. Pistäkäähän palautetta tulemaan ajatuksia herättävästä aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti