Isä kantaa kädessään kirjan ja toteaa, että se pitäisi lukea. Tykkäisin kuulemma. Silmäilen kannet, takakansi kuvineen vie jo ajatusmatkalle. Luen johdannon ja se on menoa. Hetken kuluttua lämmitän kupposen kuumaa, kaivan kassista paksun villapaidan esille. Vilunväreet kulkee kautta kehon. En malta lopettaa vaikka kello raksuttaa seinällä jo liikoja. Tiedättehän, vielä yksi aukeama ennen kuin menen nukkumaan.. Vielä tämä yksi, se viimeinen...
Rakkaudesta lapsiin, halusta terveyteen, ilosta liikuntaan, elämän ekologisuudesta, intohimosta kirpputoreihin, vanhoihin esineisiin, autiotaloihin, metsien hiljaisuuteen. Toisinajatteleva, bio- ja sijaisäiti kirjoittaa elämänsä pienistä ja tärkeistä asioista.
lauantai 13. joulukuuta 2014
Kerrankos kolahtaa
Isä kantaa kädessään kirjan ja toteaa, että se pitäisi lukea. Tykkäisin kuulemma. Silmäilen kannet, takakansi kuvineen vie jo ajatusmatkalle. Luen johdannon ja se on menoa. Hetken kuluttua lämmitän kupposen kuumaa, kaivan kassista paksun villapaidan esille. Vilunväreet kulkee kautta kehon. En malta lopettaa vaikka kello raksuttaa seinällä jo liikoja. Tiedättehän, vielä yksi aukeama ennen kuin menen nukkumaan.. Vielä tämä yksi, se viimeinen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti