perjantai 17. lokakuuta 2014

Tunteikasta materiaa


Käveltyäni puoli vuotta yöt kitisevä vauva sylissä tai liinassa, toimittuani tuttina ne tunnit, jotka satuttiin sängyssä nukkumaan. Kuunneltuani kuukausia iltahuutoja, ainoana ihmisenä, joka niihin pystyi antamaan edes jonkin verran vastakaikua. Valvottuani reilu kaksi vuotta öisin heräilevän lapsen kanssa, kannettuani liinalla neljännelle vuodelle.. Annoin kaikkeni lapselle, enempää en olisi voinut. Mitään en kadu, tuo lapsi on aivan mahtavaksi ja empaattiseksi pieneksi prinsessaksi kasvanut. Olen ylpeä. 

Elin niin vahvassa symbioosissa ensimmäiset kaksi vuotta lapsen kanssa, että osaan suuresti arvostaa hetkiä, jotka vietän ilman lapsia. Osaan pitää huolen omista tunneistani, nykyään jo päivistä ja yksinäisistä öistä. Jokainen äiti tarvitsee myös omaa elämää pystyäkseen tarjoamaan lapsilleen ansaitsemansa huomion ja rakkauden.

Työnsin muistot ja tunteet syrjään. Kaivoin kaapista esille kaikki pieneksi jääneet villavaatteet ja turhana pölyttyvät kantoliinat. Napsutin myyntiin kolmikirjaimiselle foorumille, ei hintoja. Kaikki myydään, hinnalla millä hyvänsä. Tiedän myyväni kultaa, postilaatikkoni pursuaa tarjouksista. Ehkä saan lohtua haikeuden keskelle ajattelemalla miten joku pieni nyytti kääritään ensi talvena merinoon ja sujautetaan silkkimyssy päähän, kuinka pientä koliikkista kannetaan liinoillani kokien samoja tunteita, joita itse koin vuosia sitten.  

Ehkä vielä joskus kaduttaa, tuskinpa kuitenkaan. Elämä on tässä ja nyt. Eilinen on menneisyyttä, huominen on vielä arvoitus, suuri tuntematon.

10 kommenttia:

  1. rupes silmät kostumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei. Tavallaan olen tehnyt surutyöni ennen sijaislasta sen suhteen, etten välttämättä enää koskaan tule kokemaan synnytystä tai odotusta. Olin aina nähnyt itseni useamman lapsen äitinä, tai no olenhan sitä nytkin. Koin jopa syyllisyyttä siitä, etten alkanut kokea vauvakuumetta. En koe moista vieläkään, en pienintäkään hippusta. Ehkä se tulee ihan luonnollisesti.

      Kenties vielä joskus tunteet herää uudelleen, mieli muuttuu. Elämässä tapahtuu ihmeellisiä asioita. Haluan nauttia elämästäni juuri nyt tällaisena hullunmyllynä kuin se on. Kahden viikarin kanssa on hyvä, usein liiaksikin ;)

      Poista
  2. Jos suo muuten jotain kantoreppuja on, niin älä niitä kaikkia myy!! ;) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle jää opetusmateriaali kyllä erikseen, älä huolissas ole :) Opetus- ja lainaustarvikkeistoon kuuluu siis 2x trikooliina, kudottu liina, Manduca, 2x Ergo, vauva-Wompatti ja neliöliina.

      Poista
  3. No mä en ole virelä työstänyt, mulla on kaks lasta ja ilmeisesti lisää ei myöskään ole tulossa koska näin on hyvä. Hitaasti mutta varmasti työstän asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja itsekin ihmettelen miksi välillä toivon lisää vaikka olen jo kauhalla saanut. Minkäs tunteilleen voi... toiset yrittää ja yrittää eikä koskaan saa edes sitä ensimmäistä ja kehtaan itse haaveilla useammasta vaikka kaikki on jo tässä.

      Poista
    2. Se ihmisen mieli on vaan niin perin erityinen siitä, että se saattaa päivissä, tunneissa ja jopa minuuteissa muuttua :) Ei elämää niin suunnitella kannatakaan, ei tule ainakaan pettymyksiä.

      Poista
  4. Oi tuo sininen pululiina ♥ oon metsästänyt sitä siitä saakka kun nähtiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sininen pululiina on erittäin kaupan! Lähtis aika huokealla, kun koitan saada kaapit tyhjiksi :) Pistäppäs toisaalla viestiä tulemaan ;)

      Poista