maanantai 6. lokakuuta 2014

Aaltotakki ja palmikkopipo


Niinhän täällä aina kerron neulovani ehtokaudet. Totuushan on se, että jotain joskus puikoilta tippuukin vaan on se päätteleminen niin mahdottoman vastenmielistä. Viime viikolla lasten jumpan ajan päättelin kassillisen syksyn aikana valmistuneita. Tässä ensimmäiset. 

Palmikkopipo on viittelöity Soppaa ja silmukoita blogista löytyneestä Raituli-piposta. Useampi pipo on jo kyseisellä ohjeella tehty, myönnän hurahtaneeni. Lankana on kirpputorilta ostettu silkki-merinovilla. Tupsu koostettu vanhoista Novitan langoista, joissa tekokuitu on liian suuressa osassa...

Villatakin piti tulla poitsulle. Ohje on Tähkäpää ja muut lempineuleet -neulekirjasta, heti ensimmäinen takki. Ohjeen lanka on paksumpaa ja puikot suuremmat eli sovelsin aika tavalla koon kanssa. Alhaalta ylöspäin neuloessa totesin kuitenkin raglanien kohdalla sen olevan rotevalle miehelle auttamatta liian kapoinen. Persikkainen yläosa sai takin kelpaamaan erinomaisesti neidille, tästä taisikin tulla tulevan talven lempparitakki. Tykkään ihan älyttömästi itse väriyhdistelmästä. Timanttinapit purettu kymmenen vuotta sitten vanhasta takista, lankana kirpputorilta ostettu Novita Wool. Löysin suuren pussillisen aitoa Made in Finland -merkinnällä varustettua Novitaa, lienevät peräisin vuosituhannen alkupuolelta. Kyllä kelpaa tikutella! 

5 kommenttia:

  1. Siis mä en voi kuin katsoa monttu auki näitä kuvia! Sinä olet TAITAVA!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jos joskus on neulonut niin tajuaakin lopulta, että äärettömän laiska. Ei mitään kirjoneuleita tai saumojen huolitteluja. Helpoimman kautta vaan ;)

      Poista
  2. Älä vähättele ;-)

    VastaaPoista