maanantai 30. marraskuuta 2015

Yökyläilijä


- Mikä oli kivointa yökyläilyssä?
- Melkeen kaikki. Sain leipoo niitä sun hulluja ruokia, sitten sain maistaa kaikkia uusia tosi hyviä makuja. Ja sitten se kun syötiin herkkuja sohvalla ja katottiin elokuvaa vaikka mää olinkin nähnyt sen, mutta en ollu nähny sitä sun kanssa. Sit se, kun me tehtiin eväät reissuun ja sain käyttää tehosekotinta. Oli tosi kiva kun laitoit Robinii autossa ja ostit mulle nää maailman hienoimmat housut. Laitan nää huomen kouluun ja kerron, et kummitäti osti nää mulle. 

- Mikä oli sitten huonoa tai kurjaa?
- No se, kun mun tuli koti-ikävä illalla. Se vaan oli tyhmää. 

- Onks sulla ollu tarpeeks tekemistä vai onks ollu ihan tylsää?
- On ollu tekemistä ja se oli tosi kivaa, kun makoilit mun vieressä illalla, kun oli ikävä ja silittelit mua ja höpöttelit. En mä muista mitä sä höpötit, mut mua alko väsyttää hirveesti ja sit ne sun jutut oli niin tylsiä, et nukahdin. Ei niis ollu mitään järkee edes. Mut ei se haittaa, koska mun meni sit ikäväki ohi.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Rakas elämä


Pitkään jatkuneelle kurahousurumballe ei näy loppua. Pyykkikone pauhaa päivittäin, työmailla taistellaan märkien vaatteiden ja haalarinpunttien kanssa. Raskasta muutoinkin. Kaatosateet ei hellitä, kuraojat täyttyy viikko toisensa jälkeen. Juuri kun luulee viimeisen lammikon kuivuneen niin seuraavaan joku hyppää. Tasajalkaa, roiskien kaikki kurat niskaani. Samalla saan kiitosta, iloa ja hymyjä niiltä tärkeimmiltä. Keskeneräisiltä, kehittyviltä, kirkkain silmin katselevilta. Mutkattomilta ja mitään salaamattomilta. Hakeudun haasteisiin, elän tunteella. Onnistumisella, hymyillä.

Tulee ensilumen päivä. Edellisenä yönä olen nukkunut sikeämmin kuin kuukausiin. Olen täynnä virtaa, neljän tunnin yöunillani. Aina ei vain ehdi. Työpäivän jälkeen hoputan lapset keittolautasten ääreen, piparitalkoot ystäväperheen luona odottaa jo. He tietävät, että nälissään äitiä kiukuttaa, järjettömästi. Tytär jakelee vanhemmaltaan oppineena pisteitä; äidille kaksi iloisuuspistettä, sata kiukuttelupistettä. Autossa rokataan ja nauretaan hervottomasti, kaksi minuuttia etuajassakin vielä! Jes, onnistuttiin!

Oleilua, syömistä, hyvää seuraa. Kaikilla osapuolilla. Viimein kiitellään, toivotellaan hyvät yöt. Lunta sataa, tekee mieli ajelemaan. Kurvaan syrjäseuduille, pikkuteille. Maa on valkoinen, talviko se onkin. Radiossa soi Roxetten Listen To Your Heart. Oletatte, että itkettää. Niin luulin itsekin. Hymyilen, pysähdyn tien syrjään. Seuraan lumen laskeutumista ikkunalle, kuuntelen musiikkia ja nautin takapenkiltä kuuluvasta tuhinasta. Olen keskellä pimeyttä, lämmössä. Yksin, yhdessä.

Kotiuduttua kannan lapset sisälle. Harjaan raput, jätän laukut purkamatta. Tyhjennän pyykkitelineen, käyn vielä kerran kurkkaamassa ja peittelemässä katuvalojen kajastaessa kaihtimien raosta pienien rakkaideni sänkyyn. Hiivin alakertaan, seison olohuoneen ikkunan edessä. Hymyilen. Ja itken. Ensimmäinen talveni tässä asunnossa, ensimmäinen talveni paikkakunnalla. Ensimmäinen talvi, jolloin voin sanoa rakastavani elämääni. Ensimmäinen talvi, jolloin kaikki on paremmin kuin hyvin. 

Olen kuunnellut sydäntäni. Olen, elän, tunnen, hengitän. Rakastan tätä, elämääni. Enkä anna tunteeni särkyä.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Yhtä


Yksi nurmi. Kymmenittäin miehiä. Yksi pallo. Kaksi kotijoukkuetta.

Mainos ystävyysottelusta somessa. Rytkyt niskaan ja kentän laidalle palelemaan. FJK - pakolaiset, tätä ei voinut ohittaa. Sai jopa velipoikani hämmästelemään. Ettäkö pikkusisko potkupalloa katsomaan! Hyvän asian puolesta uhraudun kerran jos toisenkin.

Seisoin kentän laitamilla, kuulostelin tunnelmia. Iloisia, kiinnostuneita, kenties uteliaitakin ihmisiä. Verkkojen heiluessa olin hämmästynyt miten alunpitäen pakolaisien saapumiselle vastahankaiset asukkaat lopulta iloitsivat myös tuoreiden paikkakuntalaisten maaleista. Keskinäistä vuorovaikutusta ei juuri ollut havaittavissa, mutta kenties rippeitä hyväksynnästä leijui ilmoilla.

Suurimmalla osalla, liekö jokaisella pakolaisella oli jalassaan asianmukaiset kengät. Aiemmin ainakin yhden FJK:n pelaajan etsintäkuuluttamia nappiksia oli kaiveltu tuttavien kaappien kätköistä ottelua varten. Niin pieni teko, valtavan suurella merkityksellä. Ne eivät olleet vain tossut jalassa, ne oli paljon enemmän. Ainakin omassa sydämessäni.

Kentän laitamilla pyöri junioreja. Pieniä ihmisiä, joilla sydän palaa lajiin, joiden esikuvat kentällä juoksivat. Ne suuret miehet, suurella sydämellä, tärkeällä teolla. Oppina hyväksynnästä, toveruudesta, yhteistyöstä. Selän takaa kuulin ylpeät sanat "Janne on kapteeni, Janne on kyllä kunkku äijä!" 

Olen samaa mieltä. Kiitos.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Murenan verran paistetta marraskuun ankeuteen


Ette usko, en uskonut itsekään. Saadessani kutsun Herkku ja Lahja Murenan joulunavaukseen mietin kahdesti. Ajatukseni tonttulakeista ja taustalla soivista joululauluista kävi ensimmäiseksi mielessä. Päätin uskaltautua, hypätä rohkeasti mukaan. 

Murenan Miina piti meille tovin esittelyä puodistaan, kertoi kokemuksia ja suosituksia hyllyistä löytyvistä pesuaineista. Miina kertoi asiakaskunnasta noin 40% olevan miehiä, eikä suotta. Notkuvat makkara- ja lihakaapit, laajat valikoimat mausteita ja kastikkeita sekä luomuruoka vetoaa varmasti myös miesasiakkaisiin. Joululahjapakettiin vaimolle puolestaan voi sujauttaa vaikka pari pulloa pesuainetta, mutta on syytä muistaa laittaa mukaan myös lahjakortti isännän siivouspalvelusta.

Kauneushuone Ametistin Miia puolestaan kertoi sadun omasta matkastan luonnonmukaisia tuotteita käyttäväksi kosmetologiksi. Lahjakassista ilmestynyt vadelmavoide on ollut jo ahkerassa käytössä itselläni työpaikalla ja luonnonkosmetiikkaa vuosia käyttäneen on hienoa miten Salostakin löytyy hoitola, josta on saatavilla "puhtaita" kauneushoitoja. 

Oliko ilta Murenassa pelkäämääni tonttuilua? Eipä ollutkaan! Tonttuja vilahteli vain sisustuspuolen tuotteissa, jotka olivatkin tähän aikaan vuodesta kas kas niin jouluaiheisia. Murenan murkinat tekivät suuren vaikutuksen, paljon luomua, kotimaista, lähellä tuotettua. Luontaisesti gluteenittomia, maidottomia ja sokerittomia vaihtoehtoja oli paljon. Taatusti jokaisella jotain!

Niipperi puolestaan tarjosi runsaan valikoiman teemaistiaisia ja pöytä notkui järjestäjien puolesta Murenan hyllystä löytyvistä herkuista. Paljon uusia ja mahtavia makuelämyksiä, santsasin kerran jos toisenkin. 

Pikku vinkkailuna joululahjoja tai huusholliaan koristeleville; marraskuun loppuun asti Murena tarjoaa 10% alennusta sisustustuotteista mainitsemalla sanan Pappadiippa ostoksen yhteydessä.