lauantai 30. marraskuuta 2013

Paranemmaan päin

Käytiin viikolla lapsen kanssa sukuloimassa perheessä, jossa oli podettu jo useampi päivä aiemmin vatsatautia. Harhaluulossa olin elänyt ja kuvitellut, ettei vatsatautipöpöt ole kovin pitkäikäisiä... Väärin luulin. Alla näkyykin sitten viime yön ja tämän päivän parhaat kaverini.


Apilatarjotin 0,50e, sydäntarjotin 2,20e, 2-muki kirppiksen ilmaisten laatikosta, Kehrä-pannu isäni täsmäostos huutokaupasta "parinkympin hujakoilla"

Kehrä-pannu on lämmittänyt kupposen jos toisenkin kamomilla-teetä. Kamomillaa löytyy aina meidän lääkekaapista. Sillä on hoidettu antibakteerisuutensa vuoksi kaikkea mahdollista poskiontelontulehduksesta haavojen kautta vatsavaivoihin. Lapselle olen juottanut teetä, jos vaikka toimisi ennaltaehkäisynä eikä vatsapöpö häneen pääsisi puremaan. 

Oma olo on onneksi jo paranemaan, mutta edelleen on pelko lapsen sairastumisesta. Yhden vatsataudin (vasta) nähneenä en toista lapselle ihan pian toivoisi.

Päiväunet teki sen verran terää, että ehkä näillä puhdeilla jaksan illalla väkästää joulukalenterin valmiiksi seinälle odottamaan aamuista ihmettelyä.. Jännittävää!

perjantai 29. marraskuuta 2013

UUDET (!!!) Niken tossuset

Pappadiippa on varsin kuuluisa sanonnastaan; Kaikki mitä et saa käytettynä on täysin turhaa. Pitää oikein hyvin paikkaansa useassa tilanteessa, koska meidän talouteen arviolta 95% tavaroista hankitaan kierrätettynä. Itselleni en ole ostanut mitään uutta ainakaan kahteen vuoteen, kunnes viime viikolla tein poikkeuksen pitkällisen harkinnan jälkeen. Tällä kerralla en perehtynyt eettisiin tai ekologisiin asioihin puhumattakaan kemikaaleista. En miettinyt tuotantoketjua, kotimaisuutta tai kuka kiskoo rahat ja keneltä. Kerrankin annoin tunteen, niin ja toki myös hinnan viedä ja hetkellisesti koin huonoa omatuntoa tästä kertakäyttökultturisoitumisestani.. 

Asiaa pohtiessa totesin kyllä, että on monia asioita, joita ei kirpputorilta saa; asuntolaina, lemmikit, lapsi, alushousutkin toki uutena mukavammat on? Ja tietysti henkilö, joka ei juokse tuskin olisi tätä minulle hyvinkin tärkeää artikkelia tarvinnut. Eli tietynlainen turhake sekin. Joillekin.


Nike Free 5.0, Sportamoresta 83e


Tänään saapuneesta paketista paljastui siis uudet juoksutossukat, Nike Free 5.0. Kyseisiin kenkiin päädyin jo kesällä urheilukaupassa sovittelemieni yksilöiden perusteella. Tuolloin kengät jäivät kauppaan, koska olisivat lohkaisseet kolmanneksen kotiäidin kuukausituloista.. Nyt vasta löysin kengät hyvästä tarjouksesta ja vieläpä omaan jalkaani sopivana, tosin onhan kyseessä miesten mallikin. Kuten kaikissa asioissa en piittaa värien päälle mitään ja täytyy myöntää, että oli nämä tossuset aika näkyvät jopa marraskuisessa pimeässä illassa viipottaessa. 

No millaisetpa oli tuntemukset ensimmäisen puolituntisen juoksun jälkeen. Yhdellä sanalla: ihanat! Aiemmat lenkkarit oli pronaatiotuetut Asics Nimbukset ja niiden jälkeen nämä tuntui siltä, kuin olisi sukkasillaan juossut. Muutin kesällä jalkaongelmien vuoksi juoksuaskelluksen päkiävoittoiseksi, jonka vuoksi uskalsin näillä tuon puoli tuntia jo ensimmäisellä lenkillä juosta. Valmistajan suositusten mukaan totuttelu pitäisi aloittaa vähitellen, jottei vaimennukseen tottuneet jalat reagoisi kovempiin iskuihin. Ei tullut ongelmia penikoiden kanssa, ei väsymyksen tunnetta säärissä muutoinkaan, kuten normaalisti lenkillä. Toivotaan, että tämä myötätuuli jatkuu ja jalkaongelmat saadaan heittää romukoppaan!

Viimeisiä päiviä kotiäitinä

Meitä kohtaa viikon päästä suuret muutokset. Kolmen vuoden kotiäitiura saatetaan päätökseen ja leipätyö kutsuu. Uhmaikäisen kanssa eläessä töihin palaaminen tuntuu jopa mukavalta ajatukselta. Toisinaan.

Aurinko- ja virkattupeitto 0,50e/kpl, Familonin kukkatäkki 2e, pallollinen "huopa" veljeni vauva-ajoilta

Viimeisiä kotiaamuja vietettiin taas tapamme mukaan koirien kanssa ulkoillen. Taloudestamme löytyy kaksi ulkokoiraa.


Pyry, pian 3v sekarotuinen sydäntenvalloittaja saapui Riihimäen Onnentassusta perheeseen vuosi sitten. Pitovaikeuksien vuoksi tarhalle tuotu jätti valtasi sydämen oitis ja pitovaikeuksista ei ole ollut tietoakaan meillä asuessa. 


Siru, rakas esikoinen on jo 5-vuotias koirasusi. Lämminsydäminen lapsenvahti, jolle oma lauma on tärkeä. Etenkin Pyry - viha-rakkaus-suhteessa, tietysti.


Lopuksi haluan kertoa, että nyt ja tulevaisuudessa tulen puhumaan PALJON rakkaasta harrastuksestani ja elämäntavasta eli kirpputoreista ja huutokaupoista sekä jakamaan aarteita kuvina täällä blogin puolella. Harrastukseni taustoihin palaan varmasti myöhemmin, mutta eilen tein niin uskomattoman löydön, etten ollut todeksi uskoa.

Mummolamppu 7e

Olen etsinyt valaisimia vanhojen ja mauttomien Ikea-lamppujen tilalle jo vuoden verran. Lampun on oltava mummolamppu, mutta omattava oma persoonansa. Kenties tämänkin lurjuksen jalka vaihtaa vielä väriä jossain vaiheessa (näin sen oitis mintun vihreänä). Mikä tahansa mummojen huushollista löytyvä lamppu ei kelpaa. Tämän kohdalla se oli ensirakkautta, vihdoinkin mulla on The mummolamppu olohuonetta kaunistamassa!
  
Ja toki lampun vierestä löytyy myös mummon käsityö. Näitä lapasia on tahkottu vasta puolisen vuotta motivaation puutteessa eikä valmista näy. Taitaa olla pakkaset ohi ennen kun vanttuut on kädessä?

torstai 28. marraskuuta 2013

Bloggaajaksi? Ai minäkö?

Näin totesi kolme vuotta sitten tirriäistään odottava, kirpputoreihin hurahtanut nuori nainen, jolle ehdotettiin blogin perustamista. Kolme vuotta siihen vaadittiin ja nyt otetaan kysymysmerkit pois. Pappadiippa ryhtyy bloggaajaksi!

Aikoinaan esitin myös kysymyksen siitä mistä ihmeestä bloggaisin. Tähän kysymykseen on vain yksi vastaus; omasta elämästä. Sisältäen runsaasti toisinajattelua, ekologisuutta, käsillä tekemistä, liikuntaa, kirpputoreilua ja elämää pieninä ihmisinä suuressa maailmassa.

Ai minustako bloggaaja? No jos nyt sitten kuitenkin... Ehkä?