perjantai 24. lokakuuta 2014

Ei niin kristillistä...


Lupauduin lähes kymmenen vuotta sitten antamaan kristillistä kasvatusta pienelle tytölle. Kuluneiden vuosien aikana en ole velvollisuuksiani sanallakaan täyttänyt. Liekö lopulta ketään haitannutkaan..

Edessäni oli ilta, silkkaa vapaa-aikaa. Päätin kuitata velvollisuuksiani, antaa neitokaiselle unohtumattoman kokemuksen. Kurvasin kummitytön kyytiin ja suunnattiin Hämeen luontokeskuksen Tähti-iltaan. Nuoremman neidin sanojen mukaan kummitädin kaahattua pitkin Härkätietä oltiinkin tuntia etuajassa paikalla. Kierreltiin metsiä, muisteltiin menneitä yhteisiä reissuja ja opetettiin toinen toistamme. 

Juotiin kupposet kuumaa, tehtiin tehtäviä, käytiin kurkistelemassa Mörrimöykyn kololla, joka oli vielä koululaisenkin mielestä jännittävä paikka, keksittiin uusia lintulajeja metsässä kulkiessa ja ääniä kuunnellessa, etsittiin annettuja tehtäviä illan pimeydessä, kurkittiin kaukoputkilla tähtitaivaalle. 

Kävellessä takaisin autolle kummityttö tarrasi tiukasti kädestä kiinni, painautui kiinni kylkeen ja sanoi "onneksi oot kummitäti siinä mun kanssa niin mun ei tarvitse yksin olla täällä pimeessä. Mulla on ollut tosi kivaa tänään, ihan niinkun sillon kesällä kun oltiin yhdessä Korteniemessä. Mää tykkään susta ihan hirmuisen kovaa". Nappasin tytön kainaloon ja tunsin miten tärkeitä hetkiä olimme eläneet muutaman tunnin ajan. Luulen, ettei ne tähdet olleet lainkaan tärkeitä meistä kummallekaan.

4 kommenttia:

  1. Tunsin piston sydämessäni. Itsekin olen lupautunut kummiksi. Jopa kaksi kertaa. Tuosta kristillisyydestä en niinkään sano mitään mutta yhteyttä voisi pitää enemmän :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa poden myös itse. Nähtyä tulee liian vähän vaikkei välimatka pitkä olekaan. Tärkeintä kuitenkin, että yhteisiä, kahdenkeskisiä hetkiä on edes harvoin, ne on ikimuistoisia ja mieleenpainuvia :)

      Poista
  2. <3

    Miten sattuikin. Juuri itsekin kirjoittelin kummilapsestani. Yksi heistä on erittäin läheinen, koska on siskoni poika. Tuntuu hyvälle olla toiselle niin tärkeä, kun omia en ole saanut.

    Kristillisistä asioista meillä on kerran keskusteltu. E kysyi, että "Jos Jumala puhuu, niin millainen ääni sillä on? Sellainen samanlainen lempelä, kun sinulla?"

    :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummitädithän on jumalolentoja ;D

      Itselläni on kolme kummityttöä, yhtä tapaan viikottain ja kahta harvemmin. Joka kerta se kuitenkin palkitsee myös itseään, kun näkee lapsen silmissä loistavan sen onnellisuuden ja odotuksen täyttymisen :)

      Myös tuon fyysisen lähellä pitämisen haluaisin säästää niin pitkään kuin vähänkin mahdollista. Sen, että halaillaan paljon, silittelen tukkaa, pidän kädestä, kehun ja keksin hassuja lempinimiä. Ne luo yhteenkuuluvuutta.

      Poista