torstai 7. elokuuta 2014

Yhdestä kahdeksi

Toivottiin. Toteutan. Kahdessa osassa. Omasta näkökulmasta doulana ja imetysohjaajana.


Kiikkustuolissa istuu Pappadiippa rv 36+6. Saattamassa lastaan maailmaan. Erittäin hitaasti, mutta varmasti. Ainuttakaan hetkeä muuttamatta, mitään katumatta. Suurena rikkautena muistoissa, suurimpana hetkenä elämässä. Illalla hän totesi puhelimeen sängyn laidallaan istuen ja jalkoja heilutellen "se oli mukavaa, voisin ottaa huomenna uusiksi". Elämäni hienoin kokemus!

Synnytys. Se pelottaa suurinta osaa naisista. Onhan se nyt aika hullua, kun tarkemmin ajattelee. Moni pelkää vauvan puolesta, useat oman toipumisen. Jos odottajaa pelottaa on syytä puhua asioista. Puhua neuvolassa, ystävälle, äidille tai doulalle. Itse olen kahden pelkääjän kanssa käynyt läpi edellisiä traumaattisia synnytyksiä ja molemmissa tapauksissa uusi synnytys on ollut positiivinen kokemus. 

Toivon, ettei kukaan lähtisi synnytykseen "kyllä luonto hoitaa"-asenteella. Ei, ei ja ei. Odottajan pitää ottaa selvää, olla kiinnostunut. Perehtyä ja suunnitella. Ei kukaan mene ajokorttiakaan suorittamaan hyppäämällä ensimmäistä kertaa auton rattiin. Lopputulos synnytyksessä on aivan sama. Opettele hengittämään, mieti parhaat tapasi rentoutua, kuulostele omaa kehoa ja tuntemuksia, suunnittele kivunlievitykset, käy läpi ponnistusasentoja, asennoidu tulevaan tapahtumaan. Omaa rauhallista hengitystä kuuntelemalla selviää pitkälle. Jokaisella supistuksella vauva on lähempänä syntymää. Laadi kirjallinen synnytyssuunnitelma mukaan sairaalaan, mitä haluat synnytyksessäsi tapahtuvan ja etenkin mitä et halua. Itsellä kirjallista suunnitelmaa ei ollut ja kantapään kautta ohjaan tämän asian jokaiselle synnyttäjälle!

Kivunlievitys. Perehdy. Ota selvää, etenkin niistä negatiivisista vaikutuksista. Useimmat komplikaatiot synnytyksen aikana johtuu lääkkeellisistä kivunlievityksistä. Omaa hormonitoimintaa sorkitaan ja keho on hetkessä kuin ö aapisen laidalla. En tuomitse kivunlievityksiä, niillekin on omat paikkansa ja tilanteensa. Suosittelen kuitenkin jokaiselle synnyttäjälle tsemppaamaan niin pitkälle ilman lääkkeitä kun suinkin mahdollista, itsensä ja vauvansa vuoksi. Koskaan ei tarvitse pelätä, ettei ehdi saada kivunlievitystä. Aina löytyy vaihtoehtoja. Tutustu huolella luonnonmukaisiin kivunlievitysmenetelmiin. Esimerkiksi Bebes info tarjoaa hyvän alun tiedonhaulle.

Rakasta itseäsi ja vatsaasi. Kiintymyssuhde vauvaan muodostuu jo raskauden aikana. Puhu vauvalle, silittele mahaa, kuunteluta lemppari musiikkia. Vauva oppii tuntemaan äitinsä ja ympäristönsä. Runsas öljyillä läträäminen ihon venyessä ei ole koskaan pahasta. Itse luotin kaakaovoihin ja selvisin ilman ainuttakaan arpea, uskon monen muun paksun luonnonaineksista valmistetun rasvan hoitavan yhtä tehokkaasti. Geeneillä on osuutta arpien muodostumiseen, joillekin niitä tulee vaikka kuinka rasvaisi.

Naisen on tärkeää kokea olonsa kotoisaksi synnytyksen aikana. Sairaalastakin voi saada levollisen paikan. Oma musiikki, tyyny, jumppapallo, hämärä valaistus, omat vaatteet, eväät yms. rentouttaa tunnelmaa jo paljon. Usein synnytyksen käynnistyttyä voi hyvin lähteä vielä poikkeamaan kotona tai puistossa kävelemässä mikäli sairaalaan on ennättänyt turhan aikaisin. 

Se miten synnytys sujuu on omasta valmistautumisesta ja tähtien asennosta kiinni. Mitään oikeaa tapaa synnyttää ei ole. Kaikkeen ei voi myöskään valmistautumisella vaikuttaa, joskus synnytys vain ei suju kuten on suunnitellut vaikka itse tekisi parhaansa. Komplikaatioita voi aina tulla, mutta valmistautumisella niitä voi hyvin ennaltaehkäistä.

Kun vauva on syntynyt. Koko elämä muuttuu kerralla. Mikään ei ole kuten ennen. Jäljellä on pömpöttävä tyhjä vatsa, hiljalleen kuumottava rintamus, huonosti nukutut yöt, hormonimyrsky. Peilistä katsoo valkoinen ja turvonnut vieras ihminen, uusi ihminen, Äiti. Tunteet pientä elämää kohtaan syttyy heti tai vähitellen. Ei ole yhtä polkua äidin ja lapsen kiintymyssuhteelle, se saattaa vaatia töitä. Tärkeintä on pitää lähellä, tutustua. Tunne syttyy kyllä, siitä voi olla varma.

Doulatoiminnasta lisää löytyy parhaiten Googlettamalla. Monella suuremmalla paikkakunnalla toimii doulapiirejä. Itse olen Tampereen Napapiirin kouluttama ja toimin "puskaradion" ja neuvolan välityksellä doulana lähiseuduilla. Ainakaan toistaiseksi en osallistu oman elämäntilanteeni vuoksi synnytykseen, mutta teen mielelläni odottajan kanssa synnytyssuunnitelmia, keskustelen synnytyskokemuksista ja pelkotiloista, käyn synnytyksen jälkeen keskustelemassa ja tukemassa vauva-elämän alkutaipaleella. Toiminta-alueena Forssan, Loimaan ja Salon seutu.

1 kommentti: