maanantai 18. elokuuta 2014

En sano sitä ääneen


Aamulla ensimmäisenä silmät avattuaan tarttuu puikkoihin. Ahvenanmaan pannukakkua uunista odottaessa kilisyttää, naapurissa lasten leikkiessä neuloo, mummilassa jälleen koppa mukana, illalla sohvan nurkassa suhisee. Niitä tippuu puikoilta tiuhaan. Se on merkki, ensimmäinen merkki.

Mummilassa paljain jaloin. Farkut jo jalassa, hetkittäin pärjää ilman villatakkia. Kuudelta maa on kovin kylmä, tulee ikävä villasukkia. Perintöpuhelimien kategoriassa "velvollisuuspuhelimeen" tarttuessa pohdin millaisia mielialoja lähestyvä vuodenaika aiheuttaa väestössä. Nauttiiko joku tästä? Itse en lainkaan, vaikuttaahan se mielialoihinkin. Varmasti muillakin.

Illalla ilmaantuu tilaisuus pyörälenkkiin. Pitkät trikoot, päälle säärystimet. Sukat kenkiin ja villapaidat päälle. Kymmeneltä on pimeää, heitän päälleni heijastinliivin ensimmäistä kertaa sitten kevään. Lepakot lentää Hyrsynkulman metsäteitä polkiessa. Lopulta 25 km poljettuani päädyn takaisin katuvalojen loisteeseen, niin ne katuvalotkin palaa jo.. Huuhkaja liitää pellon yli, vielä löytyy ruokaa viljapellosta. Tuntuu kuin ei olisi lenkillä ollutkaan, ei tullut hiki, ei janokaan.

Kotona venytän niskat. Kutominen, pyöräily ja viima lenkillä tekee tehtävänsä. Lopulta vedän päälle yövaatteet, pitkät puntit ja hihat, villasukat tietysti. Haen peiton päälle, en halua tänä yönä palella pelkällä lakanalla. 

Aamulla herään sateeseen. Masentaa. En halua sanoa sitä ääneen. En suostu yhteistyöhön luonnon kanssa, en ole vielä valmis luopumaan menneestä ajasta. Voisiko palata takaisin huhtikuuhun?

4 kommenttia:

  1. Jokohan tää kommentti tulis, kun kolmannen kerran yritän. :)

    Näin se taas tulee "yhtäkkiä"---->syksy..talvi..lunta..joulu. <3 Kohta se odotus alkaa. Vai onkohan jo alkanut. 8) T:Höpsö. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kesä se kuluu aina liian äkkiä. Vuodenajoista rakastan kevättä, kun lumet sulaa ja ilmat lämpenee. Aamuisin vesilammikoissa vielä jäät... Oi oi. Kyllä sekin sieltä taas. Murrosvaihe vain ahdistaa, mutta kyllä mä tykkään talviaamuna laittaa tulen takkaan ja istua soffalle neulomaan teekupposeni kanssa, kun pakkanen paukkuu pihalla. Puhumattakaan lumipyrylenkeistä <3

      Poista
  2. Tää sateinen syksyn alku ei ole varmaan kesäihmiselle kovin kivaa aikaa :(

    Mä itse ihan odotan syksyä. Nautin siitä, että sataa. Saan istua sisällä. Neuloa. Laittaa kynttilät. Juoda teetä ilman, että hikoan sietämättömästi. Tosin - jos ei olisi niin hyvää kesää takana, tuskin tykkäisin tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikelle on aikansa. Heinäkuu oli liiankin hyvää ollakseen totta. Jos olisin ollut töissä niin tuskin olisin yhtä paljon nauttinut. Helteitä en kaipaa, lämpöä vain. Paljaita varpaita ja shortseja. Sitä, että voi avata ovet ja lykätä tenavat pihalle. Vaikeuttaa elämää tällainen.

      Ymmärrän hyvin kyllä, ei kesällä tee mieli neuloa tai lekotella. Kun syksyn viileys saapuu, on aikaa pesiä sohvan nurkassa, avata telkkari pölyn keskeltä ja neuloa. Ehkä opin tykkäämään :)

      Poista