tiistai 19. elokuuta 2014

Sadepäivä


Kaupassa käyminen. Sitä venyttää ja venyttää niin kauan, että jo kolmatta aamua peräkkäin paistetaan munia ja välipalaksi on pannukakkua. Maito ja munat kun kulkeutuu suoraan tuottajalta... Kyllä voi olla vastenmielistä. Täytyy kerätä itsensä henkisesti selviämään. Ladata hermot, asennoitua oikein. Pakata kassit, hedelmäpussit, varavaatteet. Ajaa vielä naapurikaupunkiin. Kaupassa koittaa selvitä yhden väsymystä, tylsyyttä valittavan tenavan kanssa ja toisen elämän kohokohdiksi koitan muuttaa karkki- ja limsahyllyn sijasta vihannesosaston. Skarppaan itseni käyttämään eri äänensävyjä, työllistämään lapsia, kehun ja kiitän. Onnistuuhan se hyvin, työstä tuttua puuhaa. Lappaan tavarat kassalle, kasseihin, taas kärryyn. Saan kuitille summan 164,40e. Onneksi ei tarvitse yli viikkoon taas itseään kammeta kidutukselle. Lysähdän lopulta autoon, ojennan lapsille rusinapaketit ja nautin Staminasta hiljaisella kotimatkalla. Onnistuin! 

Piipahdan Viksbergissä, työmailla. Vien työavaimeni. Palaveeraamassa on tuttu vanha työpari. Seuranaan pari tulokasta, sijaisenikin. Hetken ikävöin. Hyvin pienen hetken. Avainta ojentaessa pomo kysyy koska palaan, hänen on kuulemma ikävä. Otan kohteliaisuuden vastaan ja samalla kauhulla ajattelen. En osaa vastata. En halua vastata. En halua edes ajatella.

Ehtoosta käydään kyläreissussa, pääsen vielä juoksemaan. Vettä tulee kuin saavista kaatamalla. Nautin jokaisesta askeleesta, litimäristä kengistä, jokaisesta pisarasta vasten kasvoja. Voi kuinka rakastankaan vesisade- ja lumipyrylenkkejä! Mieli kirkastuu ja kenties otankin ilolla vastaan mitä luonto tarjoaa?

2 kommenttia:

  1. Mä taas nautin kaupassa käymisestä. Tietty - homma on eri ilman lapsia. Hypistelen siellä yrttejä ja ihmettelen uutuuksia. Yleensä ostetaan koko viikon ruuat kerralla. Pieniä täydennysostoja pitkin viikkoa / tarvittaessa. Tällä viikolla tosin tein poikkeuksen. Tilasin koko ensi viikon ruuat kotiinkuljetuksena.

    Miten pitkään meinaat olla työmaalta pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä kaupassa käymistä rakasta silti vaikkei lapset mukana olisikaan. Olen ehkä liian tylsä, kun aina ostan saman listallisen tavaraa. Vaihtelu voisi tehdä hyvää.

      Olen nyt virkavapaalla vuoden loppuun. Myönnetty on päälle vielä ensi kesän loppuun. Todennäköisesti olisin ihan valmis jo vuodenvaihteessa osa-aikaisiin töihin, mutta kun työ on lasten parissa niin eipä siinä pääsisi ns. hermolomalle edes töihin. Toisinaan sitä haaveilee urasta kanamunien pakkaajana tai tomaatinpoimijana.. Kenties vuoden sisällä eksyy vielä johonkin uusiin tehtäviin? :)

      Poista