keskiviikko 20. elokuuta 2014

An ny kättäs


Ilmoitus lehdessä ja tekstiviesti. Saisi taas viettää omaa aikaa, kuunnella vuoronumeroiden vaihtumista, rastittaa listaa, jonka rastien paikat muistaa jo ulkoa, jutella joutavia ihmisten kanssa. Makoilla paikoillaan, keikutella varpaitaan, katsella kattoa. Lopuksi joku tarjoaa vielä ilmaisen välipalankin, kahvia ja herkkujakin. Laatuaikaa itseni kanssa, hyväntekeväisyyttä. Mieltä lämmittää ajatus, että joku tarvitsee meikäläistäkin.

Itse olen jo useamman vuoden harkinnut vakavasti munasolujen luovutusta, mutta kynnys pistää itseensä "turhaan" hormoneja ja lähteä kivuliaaseen toimenpiteeseen vapaaehtoisesti on ollut liian suuri. Ehkä vielä jonakin päivänä, tärkeän asian puolesta. Ehkä avullani joku voisi saada pienen ihmisen, jota sydän kovasti huutaa. En voi edes kuvitella sitä tuskan määrää minkä lapsettomuus voi ihmisessä aiheuttaa. Sukusolujen luovuttajia tarvitaan kipeästi, niin miehistä kuin naisistakin.

Autetaan toisiamme, koskaan ei tiedä milloin tarve osuu omalle kohdalle. Silloin taatusti osaa olla kiitollinen, tuntemattomille hyväntekijöille ja arvokkaalle Veripalvelulle.

3 kommenttia:

  1. Peukku luovutukselle! Arvostan!

    Menisin itsekin, koska koen, että olen saanut aikoinani niin paljon apua (ja verta) itse. Mulla vaan on pysyvä este sen saamani aivoinfarktin vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen voi omalla tavallaan tehdä hyvää tässä maailmassa :)

      Poista