Haluan uskoa hyvään viimeiseen asti. Siihen, että asiat lopulta järjestyy parhain päin. Jokin ohjaa uskomaan ihmeeseen, pahasta unesta heräämiseen, parempaan huomiseen. Se saa jaksamaan ja luottamaan, ottamaan nousevan päivän ilolla vastaan. Kyllä kaikki järjestyy.
Lopulta tulee kymmenen tuntisten yöunien jälkeen ilta, jolloin itken väsyneenä punoittaville ja polttaville kasvoilleni suolaisia kyyneliä. Hetki, jossa päivällä tuntunut satunnainen rintakipu heijastuu jokaiseen syvään hengenvetoon. Päivään, jossa sormenpäissä on tuntopuutoksia, jotka ei ole tuntikausiin palautuneet. Tilanteeseen, jossa pään sisällä pakastimen hurina kuulostaa kuorma-autolta moottoritien tunnelissa. Suljen silmät ja näen tummalla pohjalla kirkkaita valojuovia.
Niin vaikeaa kuin se onkin. Sanoa ääneen ne muutamat sanat, myöntää tosiasiat. Nousta ylös ja jatkaa uskomista parempaan huomiseen. Siihen, että lopulta kaikki järjestyy parhain päin.
Sanotaan, että kaikelle on tarkoituksensa. Ehkä vielä löydän sen. Tarkoituksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti