Yksi lapsi tuo mukanaan vastuun, huolen, stressin, sitoutumisen, riidat ja unettomat yöt. Toki lapselta saa enemmän; iloa, naurua, rakkautta, halauksia, pusuja ja joskus jopa rakkauden tunnustuksia. Paljon se ottaa, mutta enemmän antaa. Uskon, että kahden kanssa asiat kolminkertaistuu. Hyvässä ja pahassa.
Itse olen kasvanut kahden velikullan kanssa. Molemmat olleet valitettavan rauhallisia persoonia ja sisupussia olkimullia aina jaksoi harmittaa, kun ei koskaan ollut tappelukavereita. Enpä kyllä muista juurikaan mitä olisimme lapsena yhdessä leikkineet, ehkä ne oli liian arkisia asioita muistiin jäädäkseen. Oikeastaan aikuisena vasta olemme lähentyneet ja ennenkaikkea löytäneet yhteisen huumorin!
Kuvissa esiintyy serkukset, ikäeroa yksi vuosi ja viisi päivää. Monet kiukut on kiukuteltu ja nykyään nuo kaksi on erinomaiset kaverukset. Serkku on tärkeä, äärettömän tärkeä.
Liki yhtä paljon kuin serkukset tykkää toisistaan tykkää meikäläinen "puhalluskukiksi" muuttuneista voikukista. Ehkä kaunein kukka koskaan. Oikeesti. Ei vastaväitteitä.
Meijän Koolla on kans ikäeroo ainooseen serkkuuns vuosi ja viis päivää. :-)
VastaaPoistaHassua! :)
Poista