Neljännes vuosisatainen täynnä. Tänään sitä ollaan jo lähempänä kolmekymppisiä kuin kaksikymppisiä. Muutama vieras poikkesi ja kakkuakin saivat. Kiitos heille, kylässä saa aina käydä.
Kakkua saivat syödäkseen myös työtoverit. Haikeita jäähyväisiä jätettiin, takaisin palaamisesta puhuttiin, kauniita sanoja kuultiin ja loppupäivästä vedet silmissä naurettiin, hiukan itkettiinkin. Kuusi vuotta sitten aloitin talossa muutaman päivän sijaisuudella ja samassa paikassa olen edelleen. "Juniori" on ehtinyt hoitaa jo satoja lapsia, saanut maailman parhaan pohjan työhön ensimmäisten vuosien yhteistyöstä jo eläköityneen konkarin kanssa, kokenut raskaan, vaativan ja erittäin opettavan kevään isompien lasten parissa.
Seuraavat puolivuotta, todennäköisesti vuodenkin äidin rakkautta ja lämpöä tarvitaan kipeimmin kotona. Tulen taatusti kaipaamaan aikuisia kontakteja ja yhteenkuuluvuutta työtiimin kanssa. Kiitän jokaisesta päivästä työssäni, huonoistakin. Heikot hetket kasvattaa, hyvistä saa voimaa.
Onnee neljännesvuosisadasta! :-)
VastaaPoistaKiitos! Tai no ei kai tässä niin kiitteleminen enää ole ;)
PoistaVoi miten kauniita kukkia oot saanu. :)
VastaaPoistaNe ei liene kauan kauniina pysyvän mun käsittelyssä ;)
Poista