Tänään liikutti. Käytiin Hämeenlinnassa ystäväperheen luona. Pienet tytöt leikki keskenään, uskomattoman sopuisastikin. Äidit sai höpistä juttujaan ja tämä täti pääsi tutustumaan perheen "pikkumieheen". Uskomatonta miten pieni vauva voi olla tyytyväinen elämäänsä. Siinä hän sai äidin rinnan päällä vedellä sikeitä kantoliinassa, hiukan otettiin tissistä sapuskaa ja välillä nauratettiin kaikkia ympärillä liikkuvia ihmisiä. Suorastaan herttainen pieni ihminen. Toivottavasti nähdään taas pian!
Yökyläilemään tultiin mummille ja ukille. Maaseutuajelua, synnyinkodin tunnelma, ukin herkkukaapit.. Kyllä se juhannus näinkin ohi pyyhältää, vallan mainiosti.
Kuvat mummin ottamia.
Juhannus on omalla kohdallani myös haikea aika. Luonnon osalta vuoden kauneimmat hetket alkaa olla ohi, päivä päivältä hiljalleen hiipivän syksyn merkkejä alkaa tulla enemmän. Rakastan erityisesti kevättä, jolloin pellot alkaa vihertää, koivut on hiirenkorvalla ja linnut aloittaa laulunsa. Onneksi kesää on vielä paljon jäljellä, monet hyvät ja ikimuistoiset hetket elämättä. Muistetaan nauttia jokaisesta päivästä, edes pienestä hetkestä. On sitten muisteltavaa talven kylminä iltoina teekupposen ja sisäpuhteiden äärellä...
Rentouttavaa ja rauhallista juhannusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti