Päikkäriaikaan pyyhkäiltiin (taas) Korteniemen perinnetilalle. Luvassa oli Perinnepäivä, joka tosin kiinnosti selkeästi meikäläistä enemmän kuin lasta. Perinnepäivänä saatiin tutustua mm. nokkosen kehruuseen, saippuan keittoon, vihdan tekoon, pyykkäykseen, tuohitöihin, korien, neulakintaiden ja perunajauhojen valmistukseen sekä köyden punontaan. Savusauna oli lämpimänä, mutta vilukissa ei rohjennut luopua villoistaan tällaisella kelillä. Tarjolla oli paljon katoavaa kansanperinnettä, joita vaalivia vanhoja ja erityisesti nuoria taitajia arvostan todella. Niin paljon olisi opittavaa, mutta tässä elämäntilanteessa pienen lapsen kanssa ei taida aika riittää kuin karjalanpiirakoihin ja neuletöihin. Onneksi nuorella ihmisellä on koko elämä aikaa oppia "uutta"!
Kotiintuomisiakin saatiin Korteniemen taitajilta, mutta niistä myöhemmin. Jotain niin kaunista ja ainutlaatuista. Vallan sydän sulaa.
Valitettavasti Korteniemestä ei ole tällä kerralla ainuttakaan kuvaa, koska omaan yhteishuoltajuuden kälyni kanssa kameraan ja kas kas kun se juuri tänään ei meidän huushollissa oleillut. Heinäkuun tapahtumista lupaan kuvia, voitte olla varmoja!
 |
| Vastarannalla Jurvalan kartano Somerolta |
Lorvimista jatkettiin isomamman ja -pappan mailla. Kuinka hauskaa lapsesta onkaan heitellä kiviä ja hiekkaa veteen, kuvitella oksia kaloiksi ja ihailla mökkivarustusta. Pienen ihmisen suusta kuultiin monta kommenttia lampuista ja huonekaluista. Matkalla ihaili jopa vanhaa harmaata latoa ja harmitteli kun ei kamera ollut mukana. Niin on äitinsä tavoille opettama lapsi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti