Ruokaa. Sitä tarvitaan. Terveellistä sellaista kiitos. Työkaverit kummastelee eväitäni ja eräs juuri tänään kysyikin "syödäänkö teillä niinkun tosi terveellisesti?", niinkun yritetään juu. Ehkä pitävät turhamaisenakin, kun mussuttelen aamuteellä omenapiirakkaa (terveyspiirasta toki) puolen tuhannen höysteen kera. Minkäs sitä ihminen rakkaudelle ruokaa kohtaan voi?
Ehtii tässä arjen keskellä kuitenkin harrastelemaankin, valitettavan vähän kylläkin. Tämä pukki löytyi lasinkeräyspisteestä. Korjasin talteen esteettisistä ja ekologisista syistä ;)
Välillä meinaa hymy hyytyä. Niin töissä kuin kotona. Töihin lähtiessä ei koskaan tiedä mitä eteen tulee. Ehkä juuri sen vuoksi työtä teen. Oman lapsen synnyttyä myös tunnesiteet vieraisiin lapsiin on vahvistunut todella paljon. Kai se on se paljon puhuttu äidinvaisto?
Tärkeimmät ajatukset löytyy kehyksistä. Maria Montessori kuuluu henkilöihin, joiden työtä lasten hyvinvoinnin ja kehityksen hyväksi arvostan paljon. Niin työssä kuin kotonakin, arjessamme.
Mää oon kans miättiny tota päiväkotihommaa. Niinku että hyvä vai paha. Ihania astioita sun kuvissas, ja voi että tota pukkia! Ihana!!!
VastaaPoistaTeillä on tosin siinä mielessä eri tilanne, kun lapsia on kuitenkin kaksi. Meillä selkeästi kaipaa jo ikäistään seuraakin niin sillä koitan perustella tämän hyväksi asiaksi ;)
PoistaAstioista on muuten salaattikulho ja kikherne-Finel myös roskiksista tongittuja. Aarteita siis <3