Lapsiperheen arki

Raskasta on. On kovin raskasta pienen ihmisen elämä. Onneksi tiesin jo ennen päivähoidon aloitusta miten koko elämä mullistuu. Lopultakaan en tiedä onko päiväkoti lapselle oikea vai väärä paikka, mutta koitan uskoa siihen, että sosiaaliset suhteet ikätovereihin, riitelytkin, on lapselle vain hyvästä. Ei viitsi ajatella niitä negatiivisia asioita jookos?

 

Ruokaa. Sitä tarvitaan. Terveellistä sellaista kiitos. Työkaverit kummastelee eväitäni ja eräs juuri tänään kysyikin "syödäänkö teillä niinkun tosi terveellisesti?", niinkun yritetään juu. Ehkä pitävät turhamaisenakin, kun mussuttelen aamuteellä omenapiirakkaa (terveyspiirasta toki) puolen tuhannen höysteen kera. Minkäs sitä ihminen rakkaudelle ruokaa kohtaan voi? 

Ehtii tässä arjen keskellä kuitenkin harrastelemaankin, valitettavan vähän kylläkin. Tämä pukki löytyi lasinkeräyspisteestä. Korjasin talteen esteettisistä ja ekologisista syistä ;)

Välillä meinaa hymy hyytyä. Niin töissä kuin kotona. Töihin lähtiessä ei koskaan tiedä mitä eteen tulee. Ehkä juuri sen vuoksi työtä teen. Oman lapsen synnyttyä myös tunnesiteet vieraisiin lapsiin on vahvistunut todella paljon. Kai se on se paljon puhuttu äidinvaisto?

Tärkeimmät ajatukset löytyy kehyksistä. Maria Montessori kuuluu henkilöihin, joiden työtä lasten hyvinvoinnin ja kehityksen hyväksi arvostan paljon. Niin työssä kuin kotonakin, arjessamme.