Pienet jäljet polulla, liekö kettu yön pimeydessä reitilläni tallannut. Siellä täällä jälkiä jänikseltä, linnuilta, oravalta, peuralta, hirveltä. Ei muuta. Koskematon lumipeite aamuisessa metsässä, kilometri toisensa jälkeen samaa maisemaa. Välillä noustaan, sitten taas laskeudutaan. Ilman raikkautta henkii vanhat naavaiset kuuset, pystyyn kelottuneet männyt.
Palokärki pyrähtää puusta, seisahdan hetkeksi katselemaan hömötiaisen talvipuuhia viereisessä kuusessa. Kuuntelen hiljaista maailmaa, jossa vaimeana kaukaa kuuluu koiran haukunta. Lopulta korviin kantautuu kaksi laukausta, koiran ääni vaimenee. Hymyilyttää. Jossain juhlitaan, saalista. Hiljaisuus laskee seurakseni jälleen.
Kymmenen kilometrin jälkeen saavun kodalle. Nuotiosta nousee vielä savua. Veistän kiehisiä, puhaltelen liekkiä uudelleen syntyväksi. Lämmittelen lounaan nuotiolla, katselen jään peittämää Kaksvetistä. Paluumatkalla seuraan liittyy kaksi miestä, ensimmäistä kertaa seuduilla kulkemassa. Kilometri toisensa jälkeen kulkee kepeästi, maailman pyörteistä puhellen, ihmeitä taivastellen. Viimein vilkutellaan, seurasta kiitellään.
Viisi tuntia luonnossa, metsässä tekee hyvää. Olla vain, kulkea ja vapautua kaikesta. Nauttia yksinäisyydestä, toisinaan vieraiden ihmisten seurastakin. Luonnolla on niin paljon annettavaa, reissu toisensa jälkeen.
Kiitos Liesjärvelle. Jälleen kerran. Olet upea, kerta toisensa jälkeen.
Tuttuja maisemia ♥
VastaaPoistaUskon, että on teille tallustajille. Tuollakin taas niin kaipasin nelijalkaisa kaveria kulkemaan vierelle..
Poista