Toivo; jokaisen naisen oikeus!

Uusi liesi. Jokaisen äidin, naisenkin oikeus on tehdä ruokaa toimivalla välineistöllä. Sellaisella, joka valmistaa mustikkapiirakan alle tunnissa, saa perunaveden kiehumaan nopeammin kuin puuliedellä valmistaessa. 

Väärin. En puhu uudesta hellastani. Puhun Toivosta. Sellaisesta ihmisestä, joka pitäisi  yksinhuoltajakorvauksen kylkiäisenä tarjota jokaiselle yhden aikuisen kotitaloudelle. Toivo on sellainen ihminen, joka tulee ovesta sisään omalla avaimella, riisuu kenkänsä opetetusti eteisen matolle, kävelee jääkaapille ja kyselee ruokaa. Äiti-ihmisen taloudesta toki löytyy aina purtavaa myös yhdelle Toivolle ja jälleen Toivo autuaan tietämättään syö hyvällä ruokahalulla suuren annoksen ruokahuijarin valmistamaa kesäkurpitsa-porkkana-kantarelli-lasagnea. Toivolla on asunnossa omat lasit, ne kaikista kalleimmat, hankalimmin pestävät ja epäkäytännöllisen rumat. Huomaathan kuvasta, Toivo-laseja on vain yksi keittiön hyllyssä, toinen kaatuilee tiskikoneessa.

Toivo on toisinaan tylsistynyt. Hänen onnensa on ihminen, jonka elämässä ei ole koskaan tylsää. Juuri viimeisen haarukallisen saavutettua vatsalaukun neiti kaivaa jokusen kipaleen viiskymppisiä ja hetkeä myöhemmin Toivo heittää autonavaimensa pöydälle, nappaa eteisestä perheautooni sopivat tilalle. 

Toista tuntia istun kipeän lapsen vierellä sohvalla, laiskottelen. Olen perin aikaansaamaton. Ovi kolahtaa jälleen, rahat on kadonneet Toivon matkassa. Sisään kannetaan jotain kauan odotettua ja etsittyä. Puolisen tuntia myöhemmin katselen Toivon touhuja ja keittiöni uudistuu jälleen. Hymy nousee kasvoille, yksi huoli vähemmän. Toivo saa palkkioksi loppusummasta jääneen euron ja toisen lautasellisen lasagnea. 

Hirveän mukavaa. Se kun on tuollainen Toivo. Sellainen, joka pistää tuulemaan silloin, kun itsellä junnaa paikallaan niin ajatus kuin aikaansaaminenkin. Toivo on sellainen ihminen, jonka kanssa ei saa riitaa aikaiseksi, joka jaksaa kuunnella ritinää ja kitinää, näkee maailman pessimistisen optimistisesti.

Ilman Toivoa vessassani olisi varmasti edelleen vanhat katkaisijat ja paloturvallisuudella pilaamaton valaisin seinässä. Ilman häntä keittiöni tiskiritilä valuttaisi edelleen ruostevesiä kolmattakymppiä käyvien kellastuneiden loisteputkikamaluuksien päälle. Antenninjohtoni olisi väärän mittainen ja se todennäköisesti luikertelisi valtoimenaan pitkin lattioita kuin pyton viidakossa. Asunnossani vaihtuisi ilman huonommin ja silakkapihvit olisivat edelleen kiellettyjen ruokien listalla puuttuvan liesituulettimen vuoksi. Pesuhuoneen katosta puuttuisi valaisin ja eteisessä roikkuisi edellisen omistajan jättämä puolikkaalla varjostimella varustettu retrolamppu. Ilman häntä asuntoni olisi valaistu tyystin vääränlaisilla lampuilla enkä vielä tänä päivänäkään lukuisten oppituntien jälkeen ymmärrä tuon taivaallista lumeneista ja kelvineistä. Ilman Toivon aikaansaamista asuntoni myyntiarvoa ei ainakaan lisäisi viimeisiään kiskova liesi, jolla asukas on kituuttanut nuukuuksissaan vuotensa. Ensitalvenakin tärisisin vielä lukuisien kirosanojen verran lämmitystolppani äärellä ilman Toivon tarjoamaa apua.

Pari kakkua, villasukat tai kattilallisen soppaa voi saada Toivo hyvitykseksi myös säännöllisestä nurmikoiden leikkuusta, raivonpurkausten tai epätoivoisten kyynelien vastaanottamisesta. Toivo joutuu toisinaan toimimaan hormonimyrkyjen taltuttajana ja väsymyskiukkujen voodoonukkena. Hän yrittää ymmärtää kaksikymmentäseitsemänvuotiaan äiti-ihmisen murheita niin hyvin, kun kaksikymmentäkaksivuotias yksin asuva mies vain voi. Toivo osaa esittää hyvin ymmärtävää.

Toivolta voi pyytää mitä vain. Voi sanoa suoraan kun haluaa olla yksin, voi kertoa kun haluaa kramppaavia pohkeita hierottavan, voi pyytää yhtäkkisesti seuraksi Särkänniemen huvituksiin. Toivo tunnustaa jopa kavereilleen olevansa naapurineukon kanssa vadelmia noukkimassa tai sotkemassa fillarilla pitkin metsäteitä autiotalojen perässä. Toivon seurassa voi haista juuri niin miehekkäältä, kuin nainen vain osaa, puhua mitä sylki suuhun tuo. 

Oikeesti. Jokainen nainen ansaitsisi tuommoisen Toivon!