tiistai 15. joulukuuta 2015

Unelmista suurin

 

Kymmenen vuotta olen odottanut. Tunnetta sydämen pysäyttävää. Unelmissani vielä joskus seison avoimen oven äärellä, katson sisälle tupaan. Tunnen tulleeni kotiin, taloon, jossa olisin valmis viettämään lopun elämääni. Paikkaan, johon olisin valmis kiintymään, rakastumaan, uhraamaankin.

Kävelin pitkin metsätietä. Mäen harjanteelle noustessa en voinut edes hengittää. En uskaltanut. Kyyneleet alkoi valua silmistäni. Olin keskellä täydellistä hiljaisuutta, hehtaareittain kauppaan kuuluvaa metsänpohjaa ympärillä. Kaikki, ihan kaikki oli juuri sitä mitä olen etsinyt. Kaikki nämä vuodet. Sanoisin, että tässä oli vielä enemmän. 

Istuin rapulla ja tunnelmoin, unelmoinkin. Vielä jonakin päivänä saavuttaisin sen. Se ei ole mahdotonta, nyt tiedän. Vielä joskus rakastun, löydän omani ja lopetan etsimisen. Olin tavattoman onnellinen tienhaarassa seisseestä kyltistä. Myöhästyin näytöstä, tunnilla. Onneksi. Ei nyt, ei näihin vuosiin, ei vielä. 

Kaipaan. Hirveästi. En uskonut mihinkään näin voimakkaaseen vaikka tiesin tunteen tulevan talven myötä. Jo ensilumen aikaan ikävöin, nyt entistä enemmän. Omakotitaloa. En mennyttä elämää, en mennyttä asumusta. Tulevaa taloani, unelmaani. Siellä jossakin. Kaipaan puiden pilkkomista ja kantamista, tulen sytyttämistä, lempeää lämpöä. Ikävöin takkatulta, saunomista, omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Pimeyttä ja yksinäisyyttäkin. 

Vielä joskus, löydän aarteeni. Se hetki voi olla huomenna, vuosien päästä. Tiedän sen vielä tulevan, rakkauteni löytyvän. Uskon, luotan ja odotan.

6 kommenttia:

  1. On kyllä kaunis paikka. Toivottavasti ja varmasti löydät vielä omasi. Siihen sakka ihania haaveiluja sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen aika vielä tulee. Se hyppää eteeni vielä, uskon siihen :) Paikka ei ollut vain kaunis. Se oli jotenkin mystinen, täysin vaitonainen ja elämä oli kirjaimellisesti pysähtynyt. Melkein pelottava jopa, mutta samalla niin lämmin.

      Poista
  2. Voi luoja, onpas kaunis tupa! Onneksi sillä on nyt joku huolehtija. Landepaukku-mikä landepaukku, ei siitä mikskään muutu. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muutu ei, tuntuu vain pahenevan miten pidempään tätä "city-elämää" elelee. Toivottavasti tuo tupa saa arvoisensa omistajan ja nousee uuteen arvokkaaseen kukoistukseensa :)

      Poista
  3. Ihana paikka. Ihan harmitti, ettei lopussa lukenut, sun saaneen tuon. Toivotaan, että löydät oman ihanan jossain kohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se olikin. Toivon koko sydämestäni, että uudet omistajat aidosti rakastaa pirttiänsä sellaisena kuin se on. Kyllä mä vielä omani löydän, heti kun sen aika on :)

      Poista